maanantai 15. syyskuuta 2014

RTK1

Seinäjoen rally-tokokisat lauantaina Hurtta-hallilla. Meitä tsempaamaan lähti Katja ja Viivi, sekä Kasper harjoittelemaan kilttinä turistina oloa, minkä se tekikin. Hieno pikkumies! Pääsimme Oliverin kanssa ALO B kisaan, kun valvoimme puoleenyöhön ja ilmoittauduimme heti vuorokauden vaihtuessa. Paikkoja ei ollut kuin muutamia jaossa. Tälläkertaa raahasin molemmat kisakirjat mukaan ja ne yhdistettiin yhdeksi. Sain pitää siirretyn kisakirjan muistona, mutta kotona se lensi oitis roskiin. Ehkä nyt ollaan ihan tarpeeksi sählätty näiden kirjojen kanssa..

Jännitin todella paljon kisapaikkaa. Se kun oli meidän ensimmäinen vierailu Hurtta-halliin ja Oliver tykkää käyttää nenäänsä. Odottaessamme Oliver oli kuitenkin todella motivoitunut ja otti kivasti kontaktia. Jännitys laantui hieman. Alokasluokan rata oli helpohko. Yhtäkään eteentuloa siinä ei ollut ja kolmen askeleen istumisetkin olivat eteenpäin menoa. Rataantutustumisen jälkeen olin todella hyvillä mielin. Olimme viimeinen koirakko, numero 26, joten odottaa saimme kauan ennen omaa vuoroamme. 



Radalle mentäessämme Oliver teki juurikin sen mitä olin pelännyt, sen nenä meni maahan. Tästä seurasi oravanpyörä kun minä paineistuin -> Oliver päätti ettei tommoisen hermon kanssa kannata mitään tehdä -> minä paineistuin enemmän. En ole varmaan koskaan ollut niin jännityksessä mitä olin radalla. Eniten harmittaa 270 astetta vasemmalle, joka on yksi meidän pravuureista.. Oliver ei ollut yhtään mukana, jolloin rintamasuunta rikkoontui. Ajattelin heti, että tämä tehtävä pitää uusia, mutta mitä jalkani tekivätkään?! Ne kävelivät seuraavalle kyltille... -10 pistettä tältä kyltiltä ja varmasti uusin seuraavan kerran kun tämmöinen tilanne tulee.

Olin varma, että tuommoisella haisteluesityksellä ei läpi päästä, oli se niin kamalan näköinen suoritus, eikä yhtään sitä mitä me osaamme. Katja kannusti ja yritti pitää positiivista asennetta yllä, vaikka kirves olikin jo syvällä kaivon pohjassa. Tunteet menivät entistä sekaisin kun huomasimme pisteiden olevan seinällä ylhäällä.... 76 pistettä ja RTK1! Iloinen olin luokkanoususta, mutta tyytyväinen en ollut suoritukseen, jonka syynä oli oma jännitykseni. Ei siitä vaan koskaan tunnu pääsevän eroon. Nyt kuitenkin iloisin mielin treenaamaan avointaluokkaa. Onhan tässä jo yhteen kokeeseenkin ehditty ilmoittautua :)   


3 kommenttia:

  1. Wow!!! Onnea! Munkin sheltti harrastaa Rally-ToKoa ja salaisena haaveena olisikin juuri kisaaminen:)

    VastaaPoista
  2. Ei aina voi tulla ihan nappi-suoritus ja olihan siinä myös paljon hyvää! Pujottelut ja spiraali meni tosi upeasti ja herra oli mukana täysillä! Itse olisin ekan haistelun jälkeen lähteny itkien kehästä.. Koirankin varmaan olisin unohtanut sinne. Ei se oo helppo paikka!

    Onneksi olkoon teille! AVO odottaa..

    VastaaPoista
  3. Onnea kovasti koularista. Kovasti peukutin teille ja tiedän omakohtaisesti, miten harmittaa kun koira ei toimi niin hyvin kuin mitä se osaa. Meillä on kaikki avoimen luokan kisat menneet taistelun kanssa läpi. Sehän tästä koiraurheilusta tekeekin niin haastavaa, kun ei näistä kisakavereista aina tiedä, mitä saavat päähänsä. Tsemppiä avoimen luokan liikkeiden harjoitteluun!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit! :)