Eilen tosiaan oli meidän ensimmäinen virallinen tokokoe. Mitään suurta menestystä siitä ei loppujen lopuksi tullut. Saavuimme kisapaikalle noin tuntia ennen alokasluokan alkua. Paikalla oli jo muitakin koiria, koska ylemmät luokat olivat jo alkaneet. Kävin ilmoittautumassa paikallaolevaksi ja samalla ostin tokon kilpailukirjan. Jesse tuli mukaan katsomaan ja kävimme vielä pienen lenkin, että Oliver sai tehdä tarpeensa.
Treenasin vähän Oliveria, mutta se vaikutti todella hermostuneelta. Sitten pian olikin meidän vuoro astua kehään tarkastuksen kautta. Luoksepäästävyys oli ensimmäisenä. Oliver tuli hyvin perusasentoon ja otti kontaktin... mutta sitten se alko. Se otti jonkun hajun maasta ja makoili puoliksi hajun vallassa, eikä edes huomannut kun tuomari tuli lähelle.. Sitten se yritti ryömiä eteenpäin hajun perässä. En saanut siihen mitään kontaktia. Ennen paikkamakuuta jouduin nostamaan sen istumaan, kun se ei itse mitään kuullut.. Paikkamakuun se mokasi heti ja lähti toisen koiran luo kun otin askeleen. Se meni siinä sitten..
Kokosin itseni ja päätin, että nyt lähdetään tekemään hyvät liikkeet! Oliver vaan ei ollut sitä mieltä.. Sitä ei kiinnostanut namit, lelut, eikä edes Jesse.. Se oli ihan omissa maailmoissaan nenä kiinni maassa ja vinkumassa toisten koirien luo... Niinpä ensimmäinen kysymys olikin kun kehään pääsin "miten toimia jos haluaa keskeyttää?".
Päätin kumminkin yrittää seuraamista saadakseni varmuuden. Ja eihän siitä mitään tullut.. Oliver ei nostanut nenäänsä kertaakaan maasta, eikä kuunnellut mua. Keskeytin kisamme siihen... niin oli parempi. En tiedä mistä tää kaikki nyt johtui, mutta sille en voinut mitään. Tästä on matka vain ylöspäin.
---------------
Tänään oltiin siellä silmä- ja sydäntarkissa ja ilokseni voin ilmoittaa silmien olevan edelleen täysin terveet ja sydämen myös! Tällaisen ilouutisen tarvitsinkin tämän liian ohjelmarikkaan viikon päätteksi. Nyt me levätään hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit! :)