Niin paljon kun haluaisin hehkuttaa kuinka reipas Kasper oli rokotuksilla, tai kuinka se hienosti tajusi merkin kiertämisen idean kotona, on tullut aika hyväksyä se fakta, että murrosikä on saapunut ja korvat ovat mitä ilmeisimmin lähteneet lomalle..
Olin kauan siinä uskossa, että Kasperin into tehdä minun kanssani juttuja on sen verran suuri, ettei mitään suurempaa ongelmaa teiniyden kynnyksellä tule.... pyh pah ja PÖH! Nyt pikkujätkä on keksinyt, että voin alkaa nirsoilla ruualle. Tätä ei onneksi kovin kauaa kestänyt kun hylätty aamuruoka saatiin nokan eteen vasta illalla, ilman mitään namipaloja välissä. Taisi Kasper kuulla Oliverilta syvällä kokemuksen rintaäänellä, ettei kannata KOSKAAN lähteä kupilta ennenkuin se on tyhjä, muuten "joutuu nälässä elämään".
Tiistain treeneissä jätkän aivot kävivät suurilla nopeuksilla, mutta ei kuitenkaan siitä tekemisen innosta ja määrästä ehei.. Nyt oli kaikki muu niin paljon kiinnostavampaa, että sain hikihatussa tehdä töitä sen huomion saamiseksi edes hetkeksi. Kanssatreenaajamme vetivät pidemmän korren ja mamma sai osakseen vain liiallista kuumimista ja olihan siellä seassa pientä komentamisen tynkääkin..
![]() |
Katja I-K. |
Oliverin murrosiästä on jo sen verran kauan, että niitä pahimpia aikoja en enään muista. Oliverin kanssa ei kuitenkaan koskaan ole ollut ylikuumenemisongelmaa. Olinkin hieman hämilläni tästä Kasperin tempauksesta ja kysyin viisaammaltani neuvoja. Meitä neuvottiin lähtevän pois koko hallista, jos Kasper vetää niin kierroksille, että haistattaa pitkät koko tekemiselle (niinkuin se teki tiistaina ja kävi kiertämisen sijaan kaatamassa kartion vinkuen ja meinasi karata toisten luo), ja palattaen yrittäen toistamiseen.
Tässä onkin se heikkous ja hienous. Kun keksin keinot, jolla kanavoida tuo Kasperin innostus ja motivaatio oikein, on käsissä vallan mainio harrastuskaveri. Ja tietenkin mamma yrittää pitää viimeisetkin järjen hippeet tallella tämän murkkuiän yli... Sillä aikaa voi katsella tätä kuukauden takaista luoksetuloa, jonka pikkumies tekee mahtavasti <3
Tässä onkin se heikkous ja hienous. Kun keksin keinot, jolla kanavoida tuo Kasperin innostus ja motivaatio oikein, on käsissä vallan mainio harrastuskaveri. Ja tietenkin mamma yrittää pitää viimeisetkin järjen hippeet tallella tämän murkkuiän yli... Sillä aikaa voi katsella tätä kuukauden takaista luoksetuloa, jonka pikkumies tekee mahtavasti <3
Onko lukijoissamme muitakin, joita teinimutattininjaus vaivaa? Kuinka se teillä ilmenee?