perjantai 19. syyskuuta 2014

Kasper 7kk

Keskiviikkona pikku Vieteri täytti 7kk. Pennusta alkaa tulla nuorimies, joka mörköilee puunrungoille ja nauraville lapsille. Paljon hyvääkin on tapahtunut. Kahteen kuukauteen ei ole vahikoja sisälle tullut, joten voidaan varmaan jo todeta miekkosen olevan sisäsiisti. Nyt ollaankin alettu olla huomioimatta ainaista vinkumista ulos. Kasper tuntui vinkuvan jokaisesta pikku pissahädästä ulos ja nyt kun se on huomannut, ettei kokoajan rampata ulkona, se on tajunnut pidättämisen taidon. Koipea ei vielä nosteta, muutamaa yritystä lukuunottamatta.

 7kk mitat ovat seuraavat; säkää löytyy 36cm ja paino tällähetkellä on 6,5kg. Turkkia on todella paksusti, jonka takia ne alkavat näyttää Oliverin kanssa samankokoisilta, vaikka eroa on vielä pari senttiä.Vaikka järkeä kyllä tuntuu tulleen, niin on Kasper kyllä vieläkin semmoinen rämäpää. Ja mikä ihaninta, sen rohkeus ei ole hävinnyt mihinkään. Pennun uteliaisuus on muuttunut reippaudeksi, jolla Kasper edelleen hämmästyttää ihmisiä. "Onko tämä varmasti sheltti, kun se ei ole yhtään arka tai pidättäytyvä?" 



tiistai 16. syyskuuta 2014

Murheenkryynejä ja terveydenhoitoa


Olemme taas terveitä. Päänvaivaa on aiheuttanut silmätulehduskierre, joka alkoi Kasperin oikeasta silmästä. Huomasin sen eräs ilta punoittavan ja seuraavana aamuna silmä oli täysin rähmän peitossa. Ja tietenkin päivä oli sunnuntai. Puhdistin silmää keitetyllä vedellä ja sain ajan lääkärille tiistaille. Jesse käytti Kasperin ja saatiin antibioottisilmätipat. Tipat olivat öjypohjaiset Oftan Kloramfenikol ja niitä piti tiputtaa viikon ajan. Noh, tämä öljyisyys houkutteli myös paikalle erään lipittelijän.. monta kertaa yllätin Oliverin nuolemasta Kasperin silmää..

Kasperin kuuri loppui vihdoin ja ei mennyt kuin päivä niin samaa rähmää löytyi nyt Oliverin oikeasta silmästä..great. Sama viikon kuuri nyt Oliverinkin silmään tiputeltuna, ja niin oli molempien koirien silmät kunnossa. Tätä iloa kesti vain päivän ajan, kun huomasin Kasperin vasemman silmän puolestaan rähmivän. Jälleen sama viikon kuuri silmään ja samalla puhdistelin myös Oliverin silmiä keitetyllä vedellä. Ihme ja kumma, Oliverin toiseen silmään ei tulehdus onneksi löytänyt tietään, se olisi ollut jo kaiken huippu. 


Eräs ilta olin iltavuorossa kun Jesse soitti, ja kertoi Kasperin loukanneen tassunsa remmilenkillä. Tapahtunutta Jesse ei ollut nähnyt, vaan yllättäen Kasper oli alkanut kiljumaan täyttä kurkkua ja nostamaan toista etutassuaan ilmaan, eikä voinut astua sillä. Naapuritaloista ihmiset kerääntyivät katsomaan mikä on hätänä kun Jesse kantoi Kasperin kotiin Oliverin samalla wuffaavan uteliaita ihmisiä takaisin pihoilleen. 

Tassu oli kosketusarka. Jesse ei löytänyt siitä mitään näkyvää tai tuntuvaa vammaa. Käskin pitää Kasperin levossa siihen asti kun tulen kotiin ja Katjalta sain varmuuden vuoksi yötävasten särkylääkkeen. Kotiin päästyäni tutkin tassua ja lopulta löysin anturan syrjästä mustan, kuin ruusunpiikin. Se oli aivan mustien karvojen seassa, ja tuntui paremmin kuin näkyi. Siksi ei Jesse ollut sitä löytänyt. Nyppäsimme tikun irti ja puhdistimme anturan ja tadaa, pikkumies tassutti taas normaalisti. Illan ajan se kuitekin vielä istuessaan nosti tassuaan ilmaan, ihan kuin näyttääkseen, että tässä oli pipi. Kyllä olin sydänsyrjälläni töissä. Ajattelin, että tassussa olisi varmaan jotain rikki. Kasper on niin kova koheltamaan, että niin kyllä olisikin voinut käydä. Onneksi nyt selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja muistetaan jatkossa kuinka hyvin Kasper hallitsee draaman käytön. 

Hieronnan jälkeen on hyvä ottaa rennosti
Terveyttä on päästy myös hoitajamaan muullakin tavalla, kun Oliver pääsi hierottavaksi Carinalle. Pieniä jumituksia lukuunottamatta kaikki oli kunnossa ja Oliver nautti niin, että räkä vain valui. Jumeihin kokeiltiin nyt ensimmäistä kertaa myös laserhoitoa parantamaan hieronnan vaikutusta. Kyllä poika nautti!

maanantai 15. syyskuuta 2014

RTK1

Seinäjoen rally-tokokisat lauantaina Hurtta-hallilla. Meitä tsempaamaan lähti Katja ja Viivi, sekä Kasper harjoittelemaan kilttinä turistina oloa, minkä se tekikin. Hieno pikkumies! Pääsimme Oliverin kanssa ALO B kisaan, kun valvoimme puoleenyöhön ja ilmoittauduimme heti vuorokauden vaihtuessa. Paikkoja ei ollut kuin muutamia jaossa. Tälläkertaa raahasin molemmat kisakirjat mukaan ja ne yhdistettiin yhdeksi. Sain pitää siirretyn kisakirjan muistona, mutta kotona se lensi oitis roskiin. Ehkä nyt ollaan ihan tarpeeksi sählätty näiden kirjojen kanssa..

Jännitin todella paljon kisapaikkaa. Se kun oli meidän ensimmäinen vierailu Hurtta-halliin ja Oliver tykkää käyttää nenäänsä. Odottaessamme Oliver oli kuitenkin todella motivoitunut ja otti kivasti kontaktia. Jännitys laantui hieman. Alokasluokan rata oli helpohko. Yhtäkään eteentuloa siinä ei ollut ja kolmen askeleen istumisetkin olivat eteenpäin menoa. Rataantutustumisen jälkeen olin todella hyvillä mielin. Olimme viimeinen koirakko, numero 26, joten odottaa saimme kauan ennen omaa vuoroamme. 



Radalle mentäessämme Oliver teki juurikin sen mitä olin pelännyt, sen nenä meni maahan. Tästä seurasi oravanpyörä kun minä paineistuin -> Oliver päätti ettei tommoisen hermon kanssa kannata mitään tehdä -> minä paineistuin enemmän. En ole varmaan koskaan ollut niin jännityksessä mitä olin radalla. Eniten harmittaa 270 astetta vasemmalle, joka on yksi meidän pravuureista.. Oliver ei ollut yhtään mukana, jolloin rintamasuunta rikkoontui. Ajattelin heti, että tämä tehtävä pitää uusia, mutta mitä jalkani tekivätkään?! Ne kävelivät seuraavalle kyltille... -10 pistettä tältä kyltiltä ja varmasti uusin seuraavan kerran kun tämmöinen tilanne tulee.

Olin varma, että tuommoisella haisteluesityksellä ei läpi päästä, oli se niin kamalan näköinen suoritus, eikä yhtään sitä mitä me osaamme. Katja kannusti ja yritti pitää positiivista asennetta yllä, vaikka kirves olikin jo syvällä kaivon pohjassa. Tunteet menivät entistä sekaisin kun huomasimme pisteiden olevan seinällä ylhäällä.... 76 pistettä ja RTK1! Iloinen olin luokkanoususta, mutta tyytyväinen en ollut suoritukseen, jonka syynä oli oma jännitykseni. Ei siitä vaan koskaan tunnu pääsevän eroon. Nyt kuitenkin iloisin mielin treenaamaan avointaluokkaa. Onhan tässä jo yhteen kokeeseenkin ehditty ilmoittautua :)   


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Mätsäreitä kotikulmilla

Kaksi viikkoa sitten päästiin treenaamaan kehäkäyttäytymistä kahteen mätsäriin ihan täällä koti Kokkolassa. Lauantaina Showhau televisio-ohjelma järjesti mätsärin Kodin Terran pihalla. Lähdettiin koko perhe paikalle, mutta vain Kasper osallistui pentuihin, jotta ehtisin iltavuoroon ajoissa.

Ajattelin ottaa mätsärin tavoitteeksi treenata parempaa ravia Kasperin kanssa. Se kuitenkin oli todella hankalaa, pikkumusta pomppi kuin hyppykeppi ja vain ajoittain ravi oli hyvännäköistä. Pöytä oli todella korkea ja sinne nostaminen vaati habaa kerrakseen. Ensimmäisestä miestuomarista Kasper ei onneksi välittänyt yhtään. Liikkeitä lukuunottamatta esitys oli ihan hyvä, saimme punaisen nauhan




Mätsärissä palkittiin jokaisesta luokasta kolme parasta sinisistä ja punaisista. Tuomari juoksutti koiria koko nauhakehän ajan. Pikku hiljaa porukkaa tippui pois ja kuulin tuomarin sanovat "noniin nyt on näytön paikka". Väistelin mahdolliset vesilammikot ja Kasper alkoi rauhoittua hyvään raviin. Meidän käteltiin punaisten pentujen 3., jonka jälkeen meidät ohjattiin poseeraamaan videokameralle. Saattaa siis olla, että meitä voidaan vilaukselta nähdä 4.10 alkavissa uusissa Showhaun jaksoissa. Myös Oliver esitteli parhaan puolensa väkijoukossa kiertävälle kameralle. Palkinnot olivat huikeat kun saimme 25€ lahjakortin Hurtalle, pussin possunkorvia ja tietysti sen ihanan ruusukkeen!


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sunnuntaina olikin sitten Suomen kääpiöpinsereiden järjestämä mätsäri hallilla. Nyt pääsi Oliverkin osallistumaan, kun minulla ei ollut kiire töihin. Kasperin kanssa harjoiteltiin taas kehäkäyttäytymistä; seisominen niin, että mäkin seison, alkaa sujua hyvin. Liikkeissä oli jälleen hieman liikaa innokkuutta mukana. Saimme Kasperin kanssa kuitenkin punaisen nauhan. Punaisten nauhakehässä koiria oli yhteensä viisi kappaletta ja tälläkertaa se yks pari joka ei sijoittunut olimme me. Naureskeltiin siinä tyttöjen kanssa, että pitäähän sitä välillä jäädä ilman sijoituksia, ettei pikkuherralla nouse ihan hattuun. Tämä kun oli ensimmäinen sijoituksetta jääminen Kasperin, vielä lyhyen, mätsäriuran aikana.



Kuvat (c) Katja

Sitten oli koiran vaihto vuorossa ja menimme Oliverin kanssa kehään. Se tuntuu aina niin uskomattoman helpolta Kasperin jälkeen. Oliver tietää juuri mitä siltä odotetaan ja toimimme todella hyvin yhteen. Liikkeet menivät mielestäni hyvin, pöydällä vähän piti korvia luimuttaa mutta seisominen onnistui todella kivasti. Saimme sinisen nauhan

Sinisten kehään pääsimme yhdessä Astan ja Serin kanssa ja kiilasimme molemmat parit heti joukon kärkeen, että liikkeissä saisimme juosta. Tuomari pudotteli koiria pois yksitellen ja Oliverin ja minut hän kätteli sinisten 3,!  Palkinnot jaettiin kavereiden kesken niin, ettei mitään turhaa tullut kotiin kuljetettua, kuinka kätevää!

Viikonlopusta väsyneet mätsärimiehet

Mätsäreitä ei ole nyt tiedossa, mutta Kasperin ilmoitin Seinäjoen näyttelyyn lokakuussa. Päästää pentuilemaan ja toivottavasti -ei niin energisissä hyppykeppi- tunnelmissa. Onko täältä muita blogin lukijoita tulossa Seinäjoki kr:ään? :)