sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Vieterin ensimmäinen koulupäivä

Mikä ihanan lämmin päivä... kunnes tuli aika lähteä pentukouluun, taivas repesi ja alkoi satamaan kaatamalla. Koirat kuitenkin autoon ja kohti hallia. Onneksi kuuro hiljeni vähitellen, eikä kastuttu niin paljon.

Kasper on käynyt ennekin hallilla, mutta nyt tilanne oli kumminkin eri. Koiria ja ihmisiä kerääntyi yhteen ja ääntä riitti. Myös Kasper laittoi kauniin äänensä peliin ja sanoi mielipiteensä muille haukkuville pennuille. Kentälle päästyämme se kuitenkin tarjosi todella paljon kontaktia. Suurimman osan ajasta se oli enemmän kiinnostunut minusta kuin muista koirakoista, josta olin todella yllättynyt. Tämmöisessä tilanteessa ei kuitenkaan olla oltu ja luulin, että toiset koirat veisivät kokonaan pikkuherran huomion.

Teimme maahanmenoja, mitkä menivät todella kivasti. Kasper ei välittänyt yhtään märästä maasta! Kävelykontakti harjoituksessa Vieteri piti kivasti kontaktia pomppien eteenpäin. Luopumista ollaan hieman kotona treenattu ja se muistui hyvin mieleen. Ihan uutena juttuna tuli paikallaolo. Treenasin matkaa askeleen päähän ja siinähän se pikkumies kökötti mua tapittaen, eikä liikkunut mihinkään. Lisäksi sivulletuloa imuttaen laitettiin alulle, pikku tokomies 

Väsähtänyt, märkä ja onnellinen koululainen

Taas vain vahvistui käsitys Kasperin oppimisesta. Se on todella villi tapaus kun sille päälle sattuu, mutta treenitilanteissa se  osaa kanavoida sen energian oikein, ja keskittyy niin mahtavasti tekemiseen! Tästä saatiin taas uutta puhtia treenaamiseen ja ensi viikon pentukoulua odottaen! 

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kesän mätsäriavaus

Viime viikolla, 18.päivä oli aika avata kesän mätsärikausi Himangalla. Kasper ei vielä varoajan vuoksi päässyt mukaan, joten lähdimme koittamaan onneamme Oliverin kanssa. Viime mätsärimme taisikin olla  ihan alkuvuodesta. Paikalla oli mukavasti tuttuja ja kehien odottelu menikin kuulumisia vaihtaen ja hieman ravauskuvioita muistellen. Yllätyin Oliverin malttamattomuudesta tehdä, se ei juuri koskaan vaadi, että "nyt tehdään". Toisin oli nyt kun herra laittoin itkuksi jos minä jäin vähänkään suustani kiinni tuttujen kanssa. 

Mätsärissä oli vain yksi tuomari, joten pennut oli odoteltava ennen pienten aikuisten alkamista. Enkä enään edes muista minkälainen koira meillä oli parina... Sen muistan ja siitä ilahduin hurjasti, millä innolla Oliver teki ja esiintyi kehässä! Se ihan ryntäsi seisomaan ylväästi, jaksoi mahtavasti ja ravasi puhtaasti ja iloisesti. Pöydällä se vähän jännitti, mutta ahaa elämyksen antoi myös tuomarin kommentti "sua vähän jännittää nyt pöydällä, mutta sä luotat, että mamma antaa sulle nakkia", ja niinhän se on. Saimme punaisen nauhan ja jatkoimme nauhakehään, jossa koiria oli kuusi koiraa. 

(c) Himangan mätsärin sivulta // BIS-kehä

Kehä oli iso ja tilaa kunnon ravaamiselle oli. Oliver jaksoi loppuun asti vetää uskomattomalla draivilla ja olin niin ylpeä! Mikä ihana tunne nähdä kun koira nauttii noin paljon! Sen näki myös tuomari, joka sijoitti meidän PUN 1:siksi kommentilla "loistavaa yhteistyötä". BIS-kehässä vähän lisää seisomista ja Oliverille nakit maistuivat! PUN1 BIS2, ja enkä voisi olla enempää ylpeempi tuosta miekkosesta! Toivottavasti tätä tekemisen paloa löytyy vielä paljon paljon lisää!

Ensi viikolla Kasper tekee mätsäri debyyttinsä Kokkolassa. Odotan innolla mitä siitäkin mahtaa tulla.. :D


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Leikkiä saa, mutta ei tapella



Oikein hyvää Juhannusta kaikille blogimme lukijoille! Toivoo Oliver ja Kasper.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Don't blame me.

kultatassut-blogissa oli taannoin kirjoitus siitä, mitä pennun kanssa eläminen todella on, mitä kaikkea jätetään kertomatta. Tämän todellisuuden haluan myös omalta osaltani jakaa teidän kanssanne. Jos siis joku siellä ruudun toisella puolella haluaa jatkaa leijumistaan "ihana pentuaika" pilvissä, suosittelen lopettamaan lukemisen tähän.

Muistan Oliverin teurastaneen Yukka-palmun sekä YHDEN sähköjohdon. Se mielummin kuljetteli kenkiä kuin järsi niitä. Se ei välittänyt luista, mutta ei purkanut hampaitaan mihinkään muuhunkaan niiden sijasta. Leluilla se leikki, mutta mikään ei mennyt rikki. 

Oliko se tosiaan niin?

Kasper on tähän mennessä ehtinyt tuhoamaan x tuhat, tai ainakin siltä se tuntuu juuri nyt. Pienet hampaat ovat koittaneet molempian yöpöytiä, Vallilan mattoa ja muutamaa kännykänlaturin johtoa. Muutamaan kertaan ollaan ehditty ihmettelemään miten ei puhelimen akku lataudu, vaikka on latuuksissa jo 6h? Sotkua, roskaa  ja rikkinäisiä vaatekappaleita jokapuolella.. pienet tummat silmät tuijottavat takaisin "en se minä ollut, älä minua syytä".



Kasper on todella aktiivinen pentu, sen kanssa täytyy tehdä tai se keksii itse jotakin tekemistä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Se innostuu kaikesta ja tykkää tehdä, mutta jos ei löydy aikaa siihen tekemiseen niin sen saa tuntea nahoissaan. Joko omissaan tai Oliverin. Kun tulet rankan työillan jälkeen kotiin ja löydät pennun keskellä puusilppua tai maton palasia, niin ei siinä heti tule ajateltua "voi kuinka ihanan suloinen ja reipas tuo pentu on!". Silti vain harvat ja valitut, ihanat ihmiset, saavat etuoikeuden kuulla näistä ei niin ihanista hetkistä.  Kiitos teille! Muille sitten kirjoitellaan blogiin kuinka reippaasti pentu tapasi uusia koiria tai käyttäytyi kylässä. 

Tarkoitus ei ole manata tai lytätä tätä "ihanaa pentuaikaa", vaan nauraa itsellenni kuinka luulin, ja ennenkaikkea MUISTIN, sen olevan jotain aivan muuta. Taas on tiputtu tuhat kilometriä maanpinnalle ja aletaan olemaan jo voiton puolella. Nyt kun Kasper on oppinut miten kotona käyttäydytään, voimme alkaa harjoitella kaikkea kivaa muutakin. Onneksi järki tuntuu kasvavan jotenkuten mukana.

 Pieni hiomaton timanttini 



torstai 12. kesäkuuta 2014

Pienempi versio ja metallinouto

Maanantaina Kasperille tuli mittariin 4kk, ja tänään käytiin hakemassa tehoste- sekä rabiesrokotukset. Sitä kun tuntee koiransa, niin ei pienistä enään pelästy. Niin kävi myös tänään rokotuksilla kun Kasper päästi niin ison dramaattisen kiljaisun piikin jäljiltä, että eläinlääkärinkin puntit hieman taisi tutista. Tällä pikkuherralla on mielipiteitä ja hän antaa niiden myös kuulua, niin kävi nytkin. "APUVA MÄÄ EN KESTÄÄ YHYY SATTUUU.....hei mikä nami tuo on? omnonononoon rouks.."

4kk mitat: 4,4kg / 30cm

Viikonloppu ja tämä alkuviikko ollaan vietetty mökillä. Oliver ja Kasper ovat saaneet leikkiä, rundata ja vetää sukkaa ihan rauhassa. Niiden suhde tuntuu parantuvan kokoajan. Oliver sietää yhä paremmin Kasperin läheisyyttä, ne ovat nukkuneet jo vierekkäin, jee! Oliver myös käy reippaasti pyytämään Kasperia leikkimään ja Kasper rakastaa provosoida Oliveria, joka on heti mukana jahtausleikissä. Niillä on todella paljon seuraa toisistaan! 


Oliverin kanssa ollaan treenailtu noutoa ja se pitää jo metallista noutokapulaa suussa! Totta puhuen en olisi ikinä uskonut sitä..  Muutenkin nouto liikkeenä alkaa olemaan kasassa, mutta nyt vahvistetaan eriosia siitä. 
En ole oikein vielä päättänyt mitä teen tokon kanssa. Niin tekisi mieli siirtyä avoimeen luokkaan, mutta toisaalta se yksi ainoa ykkönen erottaa meidät TK1:sestä... Päätöksiä päätöksiä...

"nääkkö, nääkkö miten hienosti!"



maanantai 2. kesäkuuta 2014

Jälleen vieraita Vaasasta

 Saimme viime viikolla kauan odotettuja vieraita Vaasasta, nimittäin Sanna ja Taavi (Shandy's Rockn Roll) tulivat meitä katsomaan ja Kasperiin tutustumaan. Pojilla synkkasi todella hyvin ja kiva ilta vietettiin mökillä valokuvauksen merkeissä. Kaikki kuvat ovat siis Sannan ottamia, kunnia hänelle.



Nytkö he alkavat muistuttaa toisiaan?