torstai 30. heinäkuuta 2015

Lupa harrastaa - selkälausunto




Vihdoin myös Kasperin selkä oli lausuttu ja jotain pientä sieltä valitettavasti löytyi, LTV1. Halusin vielä selvyyden siitä, minkälainen LTV1 oli kyseessä, joten laitoin sähköpostia selän lausuneelle Anu Lappalaiselle. Anu vastasi selästä seuraavasti: 


"Koirallasi on jakautunut ristiluun keskiharjanne eli S1 ja S2 välissä on painauma. Ei ole vakavaa, ei vaikuta arkielämään tai harrastamiseen mitenkään. Jalostuksessa toisen osapuolen olisi hvyä olla normaali tämän suhteen."


Agilityn parissa voimme siis jatkaa ja hyvillä mielin muutenkin harrastaa. Hieronnan varasin taas ensi viikolle ja muutenkin pidetään nyt oikein hyvää huolta lihaksista. Onneksi muu luusto on kuitenkin aivan terve, eikä tuo herra hyppykeppi ole antanut merkkejä kivuista tai jumeista. Kasper 

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Mätsäröimässä

Vapaapäivän kunniaksi suuntasimme jälleen pösöbiilimme kohti koiramaista päivää. Ensin teimme pysähdyksen Kannuksessa Astan luona ja siitä sitten kohti Sievin mätsäriä. Vaikka kyseessä olikin vain pelkkä mätsäri, olin hoitanut aikani kuluksi poikien karvat ja kynnet kuntoon. Kaksi varsin komeaa herraa lähtivät siis matkaan, mutta vain yksi komea herra pääsi komeana Sieviin asti.. Kasper nimittäin hyppäsi suoraan naamalleen ruostemutaojaan ja se siitä puhtaasta koirasta sitten. Jätkä itse ei ollut tästä asiasta moksiskaan, luonnollisesti.

(c) Katja I-K.

Tämä oli nyt ensimmäinen mätsäri, kun molemmat pojat olivat samassa, pienten aikuisten luokassa. Olin miettinyt ja pyytänyt Astaa tai Katjaa esittämään Oliverin, jos molemmat saavat saman värisen nauhan. Sitä en kuitenkaan tajunnut, että sittenhän pitäisi olla myös kaksi eri näyttelyhihnaa.. Ensi kerralla viisaampana matkaan! 

(c) Tiina Kankaanpää


(c) Tiina Kankaanpää

(c) Tiina Kankaanpää


Tälläkertaa kävi juuri niinkuin olin toivonutkin. Oliver sai varmalla esiintymisellään punaisen nauhan ja Kasper vaikean päätöksen jälkeen sinisen nauhan. Kun Oliver esiintyy varman rauhallisesti, Kasper oli taas iloinen oma itsensä. Molemmat olivat hienosti pöydällä ja liikkeet hiekkakentällä menivät ihan ok. Oliver ei päässyt enään jatkoon punaisten nauhakehässä, mutta Kasper oli hurmannut tuomarin iloisella esiintymisellään niin paljon, että sijoitti sen sinisten ykköseksi! Ruosteelta löyhkäävä iloinen pikkumies pääsi siis vielä pyörähtämään BIS-kehään, mutta siellä ei enään sijoitusta tullut.

Tämä oli ensimmäinen mätsäri tälle kesälle. Varsin hiljaisesti siiis lähtenyt meidän mätsärikausi käyntiin. Huomenna kuitenkin yritämme lähteä mölliagilityä koittamaan! Kasperille tämä onkin ensimmäinen kerta, saa nähdä kuinka siinä käy!

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kasperin viralliset terveystutkimukset

Olin jo kauan sitten päättänyt, että lähden kuvauttamaan Kasperin muualle. Oliverin kuvat otettiin Kokkolassa, mutta en ollut palveluun niin tyytyväinen, joten mielummin lähtisin vähän kauemmaksi hakemaan kaikki kuvat ja tarkastukset samaan syssyyn. Heinäkuun alusta löytyi pari vapaapäivää, joten varasin ajan Oulun Animagiin. Matkaseuraksi saimme Katjan ja Viivin.

Jännitti kovasti mitä lääkäri sanoo herra Vieteristä, eikä jännitystä yhtään helpottanut autosta kuuluva outo vinkuminen menomatkalla. Päästiin kuitenkin perille juuri parahiksi tiputtekemaan Kasperin silmiin silmätippoja ja täyttelemään viisi eri paperilappusta.

Hoitaja saattoi meidät tutkimushuoneeseen, johon pian perässä tuli myös lääkäri, joka aloitti kuuntelemalla sydämen. Kasper nökötti tutkimus pöydällä ja kun kukaan ei puhunut mitään ja outoa oli, alkoi se nojaamaan muhun. Vihdoin sydän todettiin toimivan oikein hyvin, eikä sivuääniä kuulunut. Polvet saivat myös terveen paperit, 0/0. Sitten olikin silmien vuoro. Katja antoi Kasperille viime hetken neuvoja "ei saa sitten olla karvasilmä!". Monen eri linssin läpi tutkittuaan lääkäri totesi: "ei ole karvasilmä, tai mitään muutakaan". Silmät kaikilta osin terveet!

Kun vielä kiveksetki oli löytyneet, oli nukutusaineeseen aika. Pistoa Kasper ei edes huomannut ja kovasti näytti pikkumies olevan ihmeissään miten nyt näin alkoi silmää painaa. Kannoin Kasperin röntgenhuoneeseen, jossa se hetken päästä nukahti täysin. Oltiinkin vitsailtu, josko tätä vauhtipäätä saada ollenkaan nukuksiin. Sinne se kuitenkin jäi, vetämään sikeitä.




Odottavan aika on pitkä... Ja todella pitkä. Osa jännityksestä oli ehtinyt jo laantua, mutta se suurin osa oli vielä jäljellä. Noin kahdenkymmenen minuutin jälkeen lääkäri tuli pyytämään meidät takahuoneeseen katsomaan kuvia. Ensimmäinen ajatukseni oli lonkkakuvan nähdessäni, että "hyvältä tuo näyttää! mutta minä en kyllä ymmärrä näistä mitään!". Lääkärin kanssa käytiin jokainen kohta läpi kuva kuvalta. Lopussa oli vielä pakko kysyä: "niin sinunko mielestä kaikki on aivan kunnossa?". KYLLÄ. Terveeltä näytti! Moitittavaa ei löytynyt kyynäristä tai selästä, lonkat saivat eläinlääkäriltä arvion A/A.









Kuvien katselun jälkeen saimme mennä katsomaan Kasperia heräämöön. Siellä pieni makasi aivan kanttuvei. Hoitaja kävi antamassa heräämispiikin ja sitten jäätiin odottamaan. Viivikin, joka ei koskaan ole nukkunut Kasperin vieressä, laittoin nyt itsensä kerälle aivan Kasperin kylkeen. Hänkin huomasi, että nyt ei vauhdikas bestis ole aivan kartalla. Kasper heräsi pian. Pieni meteli tuolijalasta sai herran hyppäämään krapulaisena jaloillee, ja siitä samalta seisomalta päästiinkin kohta kävelemään ulos heräämöstä. Kotimatkan pikku Vieteri nukkui ja yöllä voi pahoin nukutusaineen jälkivaikutuksesta, Seuraavana päivänä kaveri oli kuitenkin taas iskussa. 




Eilen sain sänköpostia Kennelliitosta, että Kasperin kyynärät ja lonkat on lausuttu. Tuloksena lonkat A/A ja kyynärät 0/0! Nyt vielä odotellaan muiden tulosten ilmaantumista Koira.nettiin. Olen niin iloinen ja huojentunut! Kiitos vielä Heidille tästä ihanasta ja terveestä pikkumiehestä <3

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Rally-tokokoe Sievi

Aina pitäisi laittaa ilmoittautumisien alkamispäivät ylös, muuten ne unohtaa täysin. Niin kävi allekirjoittaneelle, joka havahtui eräs aamu siihen, että ilmoittautumiset Sievin rally-tokokisoihin olivat olleet auki jo muutaman päivän. Matkaan lähti sähköposti ja saatiin kuin saatiinkin viimeinen paikka kokeesta! Avoimeen luokkaa!

Kisapäivän säästä ei kukaan ottanut selkoa. Tummien pilvien takaa paistoi aurinko ja toisessa hetkessä vettä satoi. Piti vaan toivoa, ettei ukonilma iske juuri oman suorituksen aikana. Lisäksi mielessäni kummitteli hieman Oliverin viime kisa samassa paikassa, kun jääkiekkokaukolon laidat saivat herran ihan sekaisin.



Ratapiirroksen nähtyä, avoimen luokan rata näytti monen kilometrin pituiselta. Mitään mahdotonta tehtävää ei radalla ollut, mutta hieman mietitytti miten Oliver jaksaa olla kuulolla loppuun asti, kun vielä kaksi viimeistä estettä olivat pyörähdys ja houkutus. Lisäksi olimme Oliverin kanssa vuorossa vasta toisiksi viimeisenä, joten kauanko sai odottaa omaa vuoroaan ja jännitää ensin tuttujen suoritukset.

Oliverilla oli todella kiva vire päällä kun hain sen autosta. Se tarjosi kontaktia ja odotti käskyjä. Tarkoituksella en hinkannut sen kanssa yhtään radan tehtäviä, se kyllä osaa ne. Sitten tuli vihdoin meidän vuoro. Samalla kuin astuin kehään, meni herran nenä maahan juuri ennen lähtö-kylttiä. Maassa oli joku aivan ihana tuoksu... En saanut mitään kontaktia koko koiraan.. Kun se oli saanut hajut haisteltua, se vihdoin suostui perusasentoon. Tässä vaiheessa ohjaajan jännitysmittari kävi jo niin kierroksilla. Heti ensimmäisen kyltin jouduin uusimaan, sillä Oliverin rintamasuunta särkyi. Nihkeästi sujui radan alkuvaihe, ei yhtään sitä meidän parasta. Keskellä rataa Oliver teki pätkän todella hyvin! Sitten loppuradasta se pysähtyi katselemaan yleisöä. Jännityksellä pyörähdys ja houkutus sujuivat todella hyvin. Maalissa en voinut kuin hymyillä! Kovasti taisteltiin ja loppuu asti päästiin! Kannustusjoukoilta sain kuulla, että Oliver oli lähtenyt yhdessä käännöksessä väärään suuntaan selkäni takana, jota en luonnollisesti huomannut, joten tästä oli varmasti tulossa -10 pistettä,voi harmi!

Olin niin onnellinen, että kanttini kesti vetää rata loppuun, vaikka jännitys meinasi syödä koko ihmisen. Hymyni oli korvissa, tuloksella ei ollut merkitystä. Jalat meinasivat pettää siinä kohtaa, kun luin pisteitä seinältä. 76 pistettä, hyväksytty tulos! Ensimmäinen tulos avoimesta luokasta on nyt plakkarissa!

(c) Katja I-K.

(c) Katja I-K.

(c) Katja I-K.
Seuraavana päivänä tehtiin sama kisarata treeneissä ja Oliver tarjosi keskittymistä yllin kyllin. Se osaa ja menee mahtavasti, kunhan minä vain olen rento ja hyvällä mielellä. Vaikka onkin kierrellyt jo useita kisoja, ei jännittöminen meinaa siltikään lakata. Onneksi pelkkä treenaaminenkin noin upean kaverin kanssa , kuin Oliver, on niin kivaa ja antoisaa!


Riihimäki KR

Kiirettä on pitänyt Kasperin harrastusrintamalla. Agilitytreenit ovat alkaneet ja voi kuinka pieni koirapoika nauttii kun saa juosta putkeen ja hyppiä oikein luvan kanssa! Jo tässä vaiheessa ohjaajalla on vaikeuksia pysyä mustan salaman perässä, joten aika näyttää millaiselle kuntokuurille on mamma tulevaisuudessa laitettava, jotta pysyy perässä. Rally-tokokin tuntuu olevan niin vaivatonta pikkumiehen kanssa, joka niin kivasti palkkaantuu kehuista ja tekee ennenkaikkea super iloisesti tehtäviä!

Käytiin myös pyörähtämässä pienen roadtripin kautta Riihimäen näyttelyssä 6.6.15, seuranamme Katja ja Viivi. Oliver lähti myös mukaan kannustusjoukkoihin, mutta kehään en sitä  ollut ilmoittanut. Kasper sen sijaan meni ensimmäistä kertaa nuorten luokkaan Anna Brancovicin arvosteltavaksi. Kehässä Kasper oli, noh Kasper. Se seisoi hienosti ja pöytä meni myös kivasti. Liikkeet olivat iloisen kepeät, mutta mitään turhia vieteröintejä ei tälläkertaa onneksi tullut. Arvostelu oli myös aivan koiran näköinen. Liikkeet kun saadaan vielä kuntoon niin hyvä tulee! Kasperille EH ja sijoittuminen luokassaan neljänneksi. 

(c) Mira
(c) Mira

"Oikea koko ja muoto. Mukava pää oikealla ilmeellä. Oikeanlaiset silmät ja korvat. Hieman lyhyt kaula. Tyypillinen selkälinja. Oikeanlainen häntä ja sen kanto. Suora olkavarsi. Toivoisi parempia takakulmauksia. Liikkeessä lyhyt askel ja hieman liian paljon nostoa etujaloissa" 
JUN-EH NUK4



(c) Katja I-K.


Pääsimme vielä toistamiseen kehään esiintymään kasvattajaluokkaan Kasperin äidin Sirin ja kahden siskopuolen, Sirun ja Sofin kanssa. Tässä vaiheessa Kasper alkoi olla jo sen verran väsynyt, ettei esiintyminen ollut enää priimaa, vaan olisi ollut kivempaa vaan pelleillä. Oli kuitenkin kiva päästä esiintymään muiden hienojen Cardiwe's koirien kanssa! Vaikka tuomari ei sitä nähnyt, oli ryhmämme  mielestäni kaikista yhteneväisin ja kaunein! 

(c) Katja I-K.