keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Rally-tokokoe Sievi

Aina pitäisi laittaa ilmoittautumisien alkamispäivät ylös, muuten ne unohtaa täysin. Niin kävi allekirjoittaneelle, joka havahtui eräs aamu siihen, että ilmoittautumiset Sievin rally-tokokisoihin olivat olleet auki jo muutaman päivän. Matkaan lähti sähköposti ja saatiin kuin saatiinkin viimeinen paikka kokeesta! Avoimeen luokkaa!

Kisapäivän säästä ei kukaan ottanut selkoa. Tummien pilvien takaa paistoi aurinko ja toisessa hetkessä vettä satoi. Piti vaan toivoa, ettei ukonilma iske juuri oman suorituksen aikana. Lisäksi mielessäni kummitteli hieman Oliverin viime kisa samassa paikassa, kun jääkiekkokaukolon laidat saivat herran ihan sekaisin.



Ratapiirroksen nähtyä, avoimen luokan rata näytti monen kilometrin pituiselta. Mitään mahdotonta tehtävää ei radalla ollut, mutta hieman mietitytti miten Oliver jaksaa olla kuulolla loppuun asti, kun vielä kaksi viimeistä estettä olivat pyörähdys ja houkutus. Lisäksi olimme Oliverin kanssa vuorossa vasta toisiksi viimeisenä, joten kauanko sai odottaa omaa vuoroaan ja jännitää ensin tuttujen suoritukset.

Oliverilla oli todella kiva vire päällä kun hain sen autosta. Se tarjosi kontaktia ja odotti käskyjä. Tarkoituksella en hinkannut sen kanssa yhtään radan tehtäviä, se kyllä osaa ne. Sitten tuli vihdoin meidän vuoro. Samalla kuin astuin kehään, meni herran nenä maahan juuri ennen lähtö-kylttiä. Maassa oli joku aivan ihana tuoksu... En saanut mitään kontaktia koko koiraan.. Kun se oli saanut hajut haisteltua, se vihdoin suostui perusasentoon. Tässä vaiheessa ohjaajan jännitysmittari kävi jo niin kierroksilla. Heti ensimmäisen kyltin jouduin uusimaan, sillä Oliverin rintamasuunta särkyi. Nihkeästi sujui radan alkuvaihe, ei yhtään sitä meidän parasta. Keskellä rataa Oliver teki pätkän todella hyvin! Sitten loppuradasta se pysähtyi katselemaan yleisöä. Jännityksellä pyörähdys ja houkutus sujuivat todella hyvin. Maalissa en voinut kuin hymyillä! Kovasti taisteltiin ja loppuu asti päästiin! Kannustusjoukoilta sain kuulla, että Oliver oli lähtenyt yhdessä käännöksessä väärään suuntaan selkäni takana, jota en luonnollisesti huomannut, joten tästä oli varmasti tulossa -10 pistettä,voi harmi!

Olin niin onnellinen, että kanttini kesti vetää rata loppuun, vaikka jännitys meinasi syödä koko ihmisen. Hymyni oli korvissa, tuloksella ei ollut merkitystä. Jalat meinasivat pettää siinä kohtaa, kun luin pisteitä seinältä. 76 pistettä, hyväksytty tulos! Ensimmäinen tulos avoimesta luokasta on nyt plakkarissa!

(c) Katja I-K.

(c) Katja I-K.

(c) Katja I-K.
Seuraavana päivänä tehtiin sama kisarata treeneissä ja Oliver tarjosi keskittymistä yllin kyllin. Se osaa ja menee mahtavasti, kunhan minä vain olen rento ja hyvällä mielellä. Vaikka onkin kierrellyt jo useita kisoja, ei jännittöminen meinaa siltikään lakata. Onneksi pelkkä treenaaminenkin noin upean kaverin kanssa , kuin Oliver, on niin kivaa ja antoisaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! :)