maanantai 29. elokuuta 2011

Valmiina pimeään syksyyn

Ajattelin tehdä vähän tällaisen teema aiheisen tarvikepostauksen aiheena "Syksy". Tälläkertaa vuorossa ovat heijastin kamppeet ja muut pimeään ja märkään liittyvät tavarat.


Ostin tänään tuollaisen Best Friend Gearin vilkkuvalon Oliverin pantaan laitettavaksi, silloin kun oikein pimeää tulee. Varsinkin maalla, kun valoja ei ole joka tien nurkassa, on tuo varmasti hyvä ja antaa koiralle näkyvyyttä. Autot näkevät meidät sitten kaukaakin. Valo vilkkuu kolmeana eri värinä nopeaan tahtiin.


Tässä Oliver esittelee Hurtta huomioliiviään. Liivin koko on 35 ja juuri passeli.


Ja tässä vesisateille Hurtan sininen sadetakki. Tämäkin on ollut käytössä jo monet kerrat. Koko on 36.


Tämä onkin sitten ainut pannoistamme, jossa on heijastinta. Tämä Cara-panta on ehdottomasti yksi suosikeistani. Tykkään niin noista pinguista! :)


Nämä Hurtan nahkavaljaat ostettiin kun Oliver taisi olla puolen vuoden ikäinen. Silloin ne oli pikkuisen isot, mutta kun Oliver kasvoi ne osoittautuivat juuri oikean kokoisiksi. Todella hyvässä kunnossa ne on pysyneet, vaikka ovat olleet mukana vaikka ja missä. Kannatti siis silloin heti ostaa vähän kalliimmat ja laadukkaat valjaat. Noista heijastimista ei kyllä enään ole hyötyä, koska Oliverin karvat peittää ne täysin :D

Muistakaahan tekin näkyä nyt tulevilla syyspimeillä! :)


keskiviikko 24. elokuuta 2011

Temppuja temppuja...

Jostain on valunut tassuihimme paljon ylimääräistä aikaa. Olemme laittaneet senkin talteen tärkeiden ja vähemmän tärkeiden temppujen opetteluun. Kaikista kivointa oli huomata, kuinka pikkuisen temppuilu taon jälkeen Oliver taas iloisin mielin tekee.

Tässä harjoteltiin vähän esineen kiertämistä.

Aseista tarkistaminen.


Huvikseen naksuttelua. mm "PUM"

Ollaan myös ahkerasti harjoiteltu hihnan hakemista, mutta siitä Oliver ei oikein oo tykänny. "Hakekaa itse hihnanne! Minä haluan vain äkkiä ulos!" .. mutta eiköhän sekin siitä ala luisumaan kunnolla. 

Iin ja Oliverin kaverikuva

torstai 18. elokuuta 2011

Pikajuoksua Pendolinon kanssa 3/3

... Odotimme laiturilla omaa junaamme, jonka oli määrä tulla noin 15 minuutin kuluttua. Kun aikaa junan tuloon oli jäljellä vain 5 minuuttia, taulutta koreili se kamala sana.. PERUTTU. Kyllä siinä ilmoille lennähti pari kaunista sanaa, kun tajusimme tilanteemme.

VAIN tällä peruutetulla lähijunalla, mihin meillä oli liput, olisimme kerenneet Pendoliinoomme, joka lähtee Tikkurista. Nyt tilanne oli se, että Pendomme vilisti iloisesti ohi Oulunkylän aseman, ilman että me olimme sen kyydissä... Onneksi saimme jonkun puhelimen päästä kiinni ja tietoomme seuraavia kaukojunia kotiin..

Mieli maassa ja voimat vähissä tallustimme seuraavaan lähijunaan kohti Tikkurilaa. Voin sanoa, että hilpeys oli siinä tilanteessa vaipunut maanrakoon.. Juuri ennen Tikkurilaa, junamme pysähtyi ja kuljettaja ilmoitti meidän odottavan omaa vuoroamme päästä Tikkurilan asemalle. Huomasimme, että viereisellä raiteella seisoi juna.. kaukojuna.. Pendojuna.. meidän juna!! Jos lähijunamme ehtisi ennen Pendoa asemalle, saattaisimme vielä keretä sen kyytiin!

Kun kaikista todennäköisyyksistä huolimatta lähijunamme lähti liikkeelle ennen Pendoa, laadimme äkkiä suunnitelman: Tikkurilan asemalla koirat syliin ja jalat alle! Meidän oli ehdittävä oikealle laiturille ennen Pendon saapumista.

Tikkurilassa sitten juostiin.. ja kovaa juostiinkin, koirat sylissämme, läpi ihmisjoukon. Ehdimme kuin ehdimmekin oikealle laiturilla.. kunnes sitten ilmoitettiinkin laiturin muutoksesta. Sitten juostiin jälleen. En vieläkään voi uskoa, millä ihmeen kaupalla pääsimme kuin pääsimmekin junaan mihin meillä oli liput! Ja ne juoksusuoritukset olivat kyllä ihan omaa luokkaansa, ottaen huomioon, ettei edellisenä yönä oltu nukuttu silmällystäkään.

Tämä reissu jää mieleen varmasti iäksi, oli se kyllä semmoinen seikkailu ettei toista tuu. Ja kivaa oli kaikesta huolimatta! ^__^

Pikajunalla pääkaupunkiseudulle 2/3

... Vähän ennen kahta yöllä marssimma koirinemme ja kamppeinemme juna-asemalle. PIKAjuna oli hieman myöhässä, mutta lopulta kyytiin päästiin. Ensin pojat vierastivat junaa, mutta loppumatkasta kummatkin matkustivat kuin olisivat aina matkustaneet junassa. Yritimme nukkua, mutta koiranuniksihan se koko 6h meni.

(c) Sanna


Tikkurilasta hyppäsimme lähijunaan kohti Oulunkylää. Olimme varautuneet talsimaan näyttelypaikalle asemalta (3,4km) ja fiksuina tyttöinä meillä oli kartatkin apunamme. Ei yhtään vaikutettu turisteilta...:'D Perille löysimme pelottavan hyvin.

Kehässä oli menossa lk colliet, joiden arvostelut venyivät päälle tunnilla. Kun shelttien vuoro alkoi pennuilla, aloimme miettimään omaa aikatauluamme... "mitä jos emme ehdi junaan!?" Kehäjännitys vaihtui aikataulujännitykseen, ja halusimme molemmat vain äkkiä arvostelut kouraaan.



Oliver esiintyi todella mahtavasti vuorollaan ja olin siitä todella ylpeä. Se seisoi ryhdikkäästi pöydällä ja ravasi ihan mun vierellä naru löysällä liikkeet. Arvostelun voi lukea täältä.

Heti Oliverin kehän jälkeen lähdimme reippaasti talsimaan asemalle. Matka taittui nopeasti vaikka pojat olivatkin silmiinnähden väsyneitä. Asemalla huomasimme monien lähijunien peruuttaneen tulonsa ja kuulutuksesta selvisi, että syynä oli ratavika. Onneksi kuulutuksessa sanottiin, että meidän lähijuna I kulkisi normaalisti.... vai kulkisiko?

To be continued....

maanantai 15. elokuuta 2011

Vieraita tulee kylään! 1/3

Lauantaina herättiin innokkaissa tunnelmissa. Sanna ja Taavi saapuisivat bussilla klo 13 kyläilemään ensimmäistä kertaa meille! Laittelin paikkoja kuntoon ja Oliver melkeimpä kuin tylsistyneenä seuraili tekemisiäni. Vähän ennen yhtä lähdimme linkka-asemalle, joka näkyy ihan olkkarin ikkunasta.

Pojat laittoivat heti leikiksi kun näkivät toisensa. Koita siinä sitten kävellä nätisti kun kaksi jätkää syöksyilee sinne ja tänne.. Kotiin päästiin pienen pissatuskierroksen jälkeen. Saimme Sannalta ja Taavilta tuliaisiksi aivan ihanan leffahenkisen peltirasian, joka sisälsi Sannan itse tekemiä keksejä! Oliver sai hammasluita ja myös jokaista hamsua oli muistettu pienillä luuhammasharjoilla! SUURI kiitos, ei edelleenkään olisi tarvinnut mitään laittaa n__n


Ei mennyt sitten kauaakaan kun Oliverilta meni jo hermo innokkaaseen Taaviin. Ei muuten, mutta Oliver ei yhtään tykännyt kun Taavi sitä tassullaan törkkäili. Iso pikkuherra näytti hampaita ja vaikutti erittäin loukkaantuneelta. Se olisi vain halunnut leikkiä Taavin kanssa kaikilla leluillaan.


Pojat sopeutuivat toisiinsa nopeasti pienessä kaksiossa, joten päätimme lähteä kaupassa käymään pikaisesti. Mitään kummallista ei ollut siinä ajassa käynyt, joten suuntasimme takapihalle vähän treenailemaan ja lenkille.

Pian kello läheni jo seitsemää ja oli luvassa koirien tassujen pesut. Pesin ensin Oliverin, joka tapansa mukaan murjotti suihkussa. Oliverin jälkeen oli Taavin vuoro ja lopulta molemmilla oli sädehtivät kintut. Kuivausta ja asettelua ja pian pojat olivatkin valmiina huomiseen näyttelyyn. Nukkuminen tyrmättiin heti. Lähtö olisi pikajunalla klo 02.05 kohti Tikkurilaa.... se onkin jo ihan oma tarinansa, joten palatkaamme siihen toiste!

To be continued..


torstai 11. elokuuta 2011

Mätsäri + vesisade = niin tuttua jo

Eilen ohjelmassa oli Kokkolanseudun eläinsuojeluyhdistyksen mätsäri. Satoi vettä ja oli kylmä. Mätsäri-into oli täysin nollassa. Onneksi paikalle oli saatu kaksi tuomaria, joten kehät saatiin menemään joutuisasti. Paikalla oli myös paljon tuttuja, joiden kanssa vaihdettiin kuulumiset ennen omaa vuoroa.

Meidän parinamme oli toinen sheltti. Sheltti vastaan sheltti kisa käytiin. Oliver seisoi hienosti lempi nakkiensa voimalla ja pöydälläkin se oli ihan ok:sti, vähän jännittyneenä. Liikkeissä se ravas kyllä hyvin, mutta nurmikon takia ravi oli vähän hyppivää. Tälläkertaa meidän suoritus oli kumminkin parempaa ja saimme punaisen nauhan.

Punaisten kehä oli tupaten täynnä koiria. Liikkua piti hitaalla askeleella. Seisominen meni hyvin ja Oliver jaksoi seistä pitkän ajan. Pääsimme neljän parhaan joukkoon ja siitä muutamat liikkeet ja seisotukset ja olimme PUN1.

Suoraan pienten kehästä ryntäsimme BIS kehään, jossa olimme kummatkin jo väsyneitä. Lopulta olimme BIS4!

kuvasta puuttuu solmuluut, lelu ja shampoo

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Show must go on

Nyt on kulunu vähän aikaa torstaisesta kolarista ja minä sekä Oliver voimme jo ihan normaalisti. Oliverille ei tullut mitään jälkioireita ja kaikki on siis kunnossa. Viikonlopun olemme ottaneet rennosti ja keränneet voimiamme seuraavaa viikkoa varten. Keskiviikkona käydään mätsärissä pyörähtämässä ja lauantaina meitä tulee viihdyttämään Sanna ja Taavi! Sunnuntaina lähdemme kaikki neljä porukalla kohti Helsingin ryhmänäyttelyä. Tulee varmasti ikimuistoinen reissu!

Agia ei nyt päästä sitten vähään aikaan treenaamaan, kun sitä autoa ei ole.. Mutta kotona ollaan harjoteltu kontaktia ja keppejä ahkerasti :) Kyllä se siitä vielä!




perjantai 5. elokuuta 2011

.

Eilen olimme tulossa Kannuksesta agility treeneistä. Oliver nukkui tyytyväisenä auton takapenkillä. Kuuntelin radiota ja laulelin Laura Närhen tahdissa. Takana oli kivat treenit ja olo oli tyytyväinen. Tulin risteykseen ja pysähdyin STOP merkin taakse. Tiellä oli ruuhaista ja etsin väliä mistä olisin voinut päästä livahtamaan. Yksi auto meni ohi ja huomasin tilaisuuteni tuleen. Lähdin kääntymään. Kääntyessäni vilkaisin vasemmalle puolelleni ja näin mustan auton tulevan suoraan kohti. Sitten paukahti...

Seuraava muistikuva on savua auto. Repäisin vyön irti ja ensimmäiseksi tarkastin onko Oliver kunnossa. Se oli lentänyt vänkärin puoleiseen jalkatilaan. Huusin kovaa sen nimeä ja se kyllä reagoi huutooni. Riuhdoin vänkärin oven auki ja nostin Oliverin syliini. Juoksin tien reunaan, jolloin ystävällinen nainen tarjosi Oliverille paikkaa omassa autossaan, jossa oli koiran häkki.

Poliisin ja ambulanssin tuloon kesti ikuisuus. Monet pysähtyivät tarjoamaan apuaan ja sanoivat "ei tapahtunut mitään, pelti ei valita". Minulla oli kova huoli Oliverista ja kävin sitä katsomassa kokoajan auton ikkunasta. Raukkaa pelotti ja se ihan tärisi.

Ambulanssi saapui ja hoitajat tutkivat minut. Olin kunnossa pientä shokkia, ruhjeita ja turvavyöstä tullutta nirhaumaa lukuunottamatta. Edelleen kumminkin olin vain huolissani Oliverista. Vihdoin isäni saapui paikalle ja otti Oliverin syliinsä, jossa se rauhoittui äkkiä. Huomasin kumminkin sen katseesta, että se oli huolissaan minusta.

Ambulanssi vie minut vielä varmuuden vuoksi sairaalaan lääkärin katsottavaksi. Kaikki oli kunnossa ja sain lähteä kotiin. Oliver alkoi heti mun syliin päästyään nuolemaan ja heiluttamaan häntää. Se varmasti ymmärsi, ettei minulla ole enään hätää. Kotona se joi ja söi hyvin, ja alkoi sitten nukkumaan. Kaikki oli hyvin.

Tämän jutun kirjoittaminen auttaa minua käsittelemään asiaan. Viime yön mietin vain mitä olisin voinut tehdä toisin ja mitä olisi voinut tapahtua. Olin ollut niin tyhmä ja laiska, ettei ollut laittanut Oliverille turvavöitä kiinni ennen matkaan lähtöä.. Sille olisi voinut tapahtua vaikka mitä, ihan minun huolimattomuuteni takia..

Jos ei muuta niin tämä ainakin opettaa jatkossa toimimaan. Risteyksessä katson muutamaan kertaan ennenkuin lähden yli ja AINA köytän Oliverin vöihin vaikka pienikin matka olisi kyseessä. "Pelti ei itke" kaikki hokivat ja niinhän se on. Minua kyllä itkettää tyhmyyteni, kaikki oli puhtaasti minun syytäni. Auto meni lunastukseen, mutta vakuutus korvaa sen ja me ollaan kunnossa, se on pääasia..

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Treeniä ja kovaa vauhtia

Maanantaina käytiin taas treenailee vähän hyppyjä, putkea, keppejä ja puomia. Ei mennyt kauaa kun Oliver jos uskaltautui puomilla liikkumaan ripeästi. Kontaktin harjoittelu otetaan nyt ihan kunnolla opetteluun kotonakin. Meinas poika hyppiä aivan liian usein kontaktin yli innostuksissaan. Mutta ensimmäiseksi puomi kerraksi meni kyllä upeasti!

Hypyt ja putki sujui hyvin. Otin mukaan Oliverin lempilelun, villasukan, jolla poika irtosi paljon paremmin kuin namipalkalla. Viereisellä kentällä oli menossa suojelutreenit ja agikentällä sheltti murisi niin kovaa olemattomalle villasukalle, että kyllä siinä nauruun purskahti itse kukin :'D Alhaalla kuva vielä radasta, jota palloteltiin suuntaan ja toiseen.


Laitetaan tää yks video vielä tähän, vaikka kuulostankin pikkuoravalta :''D



Ps. Eilen yritin koko illan soittaa ja ilmoittaa Oliverin luonnetesteihin ensi kuuksi. Vielä eivät vastannut mutta häiriköinti jatkuu tänään!

Pps. klo 18.27 , luonnetesti oli jo täynnä, eikä sinne siis päästä. Noh, koitetaan ens vuonna olla aikasemmin liikkeellä jos lähelle semmoinen tulee! :)