.

Eilen olimme tulossa Kannuksesta agility treeneistä. Oliver nukkui tyytyväisenä auton takapenkillä. Kuuntelin radiota ja laulelin Laura Närhen tahdissa. Takana oli kivat treenit ja olo oli tyytyväinen. Tulin risteykseen ja pysähdyin STOP merkin taakse. Tiellä oli ruuhaista ja etsin väliä mistä olisin voinut päästä livahtamaan. Yksi auto meni ohi ja huomasin tilaisuuteni tuleen. Lähdin kääntymään. Kääntyessäni vilkaisin vasemmalle puolelleni ja näin mustan auton tulevan suoraan kohti. Sitten paukahti...

Seuraava muistikuva on savua auto. Repäisin vyön irti ja ensimmäiseksi tarkastin onko Oliver kunnossa. Se oli lentänyt vänkärin puoleiseen jalkatilaan. Huusin kovaa sen nimeä ja se kyllä reagoi huutooni. Riuhdoin vänkärin oven auki ja nostin Oliverin syliini. Juoksin tien reunaan, jolloin ystävällinen nainen tarjosi Oliverille paikkaa omassa autossaan, jossa oli koiran häkki.

Poliisin ja ambulanssin tuloon kesti ikuisuus. Monet pysähtyivät tarjoamaan apuaan ja sanoivat "ei tapahtunut mitään, pelti ei valita". Minulla oli kova huoli Oliverista ja kävin sitä katsomassa kokoajan auton ikkunasta. Raukkaa pelotti ja se ihan tärisi.

Ambulanssi saapui ja hoitajat tutkivat minut. Olin kunnossa pientä shokkia, ruhjeita ja turvavyöstä tullutta nirhaumaa lukuunottamatta. Edelleen kumminkin olin vain huolissani Oliverista. Vihdoin isäni saapui paikalle ja otti Oliverin syliinsä, jossa se rauhoittui äkkiä. Huomasin kumminkin sen katseesta, että se oli huolissaan minusta.

Ambulanssi vie minut vielä varmuuden vuoksi sairaalaan lääkärin katsottavaksi. Kaikki oli kunnossa ja sain lähteä kotiin. Oliver alkoi heti mun syliin päästyään nuolemaan ja heiluttamaan häntää. Se varmasti ymmärsi, ettei minulla ole enään hätää. Kotona se joi ja söi hyvin, ja alkoi sitten nukkumaan. Kaikki oli hyvin.

Tämän jutun kirjoittaminen auttaa minua käsittelemään asiaan. Viime yön mietin vain mitä olisin voinut tehdä toisin ja mitä olisi voinut tapahtua. Olin ollut niin tyhmä ja laiska, ettei ollut laittanut Oliverille turvavöitä kiinni ennen matkaan lähtöä.. Sille olisi voinut tapahtua vaikka mitä, ihan minun huolimattomuuteni takia..

Jos ei muuta niin tämä ainakin opettaa jatkossa toimimaan. Risteyksessä katson muutamaan kertaan ennenkuin lähden yli ja AINA köytän Oliverin vöihin vaikka pienikin matka olisi kyseessä. "Pelti ei itke" kaikki hokivat ja niinhän se on. Minua kyllä itkettää tyhmyyteni, kaikki oli puhtaasti minun syytäni. Auto meni lunastukseen, mutta vakuutus korvaa sen ja me ollaan kunnossa, se on pääasia..