perjantai 5. elokuuta 2011

.

Eilen olimme tulossa Kannuksesta agility treeneistä. Oliver nukkui tyytyväisenä auton takapenkillä. Kuuntelin radiota ja laulelin Laura Närhen tahdissa. Takana oli kivat treenit ja olo oli tyytyväinen. Tulin risteykseen ja pysähdyin STOP merkin taakse. Tiellä oli ruuhaista ja etsin väliä mistä olisin voinut päästä livahtamaan. Yksi auto meni ohi ja huomasin tilaisuuteni tuleen. Lähdin kääntymään. Kääntyessäni vilkaisin vasemmalle puolelleni ja näin mustan auton tulevan suoraan kohti. Sitten paukahti...

Seuraava muistikuva on savua auto. Repäisin vyön irti ja ensimmäiseksi tarkastin onko Oliver kunnossa. Se oli lentänyt vänkärin puoleiseen jalkatilaan. Huusin kovaa sen nimeä ja se kyllä reagoi huutooni. Riuhdoin vänkärin oven auki ja nostin Oliverin syliini. Juoksin tien reunaan, jolloin ystävällinen nainen tarjosi Oliverille paikkaa omassa autossaan, jossa oli koiran häkki.

Poliisin ja ambulanssin tuloon kesti ikuisuus. Monet pysähtyivät tarjoamaan apuaan ja sanoivat "ei tapahtunut mitään, pelti ei valita". Minulla oli kova huoli Oliverista ja kävin sitä katsomassa kokoajan auton ikkunasta. Raukkaa pelotti ja se ihan tärisi.

Ambulanssi saapui ja hoitajat tutkivat minut. Olin kunnossa pientä shokkia, ruhjeita ja turvavyöstä tullutta nirhaumaa lukuunottamatta. Edelleen kumminkin olin vain huolissani Oliverista. Vihdoin isäni saapui paikalle ja otti Oliverin syliinsä, jossa se rauhoittui äkkiä. Huomasin kumminkin sen katseesta, että se oli huolissaan minusta.

Ambulanssi vie minut vielä varmuuden vuoksi sairaalaan lääkärin katsottavaksi. Kaikki oli kunnossa ja sain lähteä kotiin. Oliver alkoi heti mun syliin päästyään nuolemaan ja heiluttamaan häntää. Se varmasti ymmärsi, ettei minulla ole enään hätää. Kotona se joi ja söi hyvin, ja alkoi sitten nukkumaan. Kaikki oli hyvin.

Tämän jutun kirjoittaminen auttaa minua käsittelemään asiaan. Viime yön mietin vain mitä olisin voinut tehdä toisin ja mitä olisi voinut tapahtua. Olin ollut niin tyhmä ja laiska, ettei ollut laittanut Oliverille turvavöitä kiinni ennen matkaan lähtöä.. Sille olisi voinut tapahtua vaikka mitä, ihan minun huolimattomuuteni takia..

Jos ei muuta niin tämä ainakin opettaa jatkossa toimimaan. Risteyksessä katson muutamaan kertaan ennenkuin lähden yli ja AINA köytän Oliverin vöihin vaikka pienikin matka olisi kyseessä. "Pelti ei itke" kaikki hokivat ja niinhän se on. Minua kyllä itkettää tyhmyyteni, kaikki oli puhtaasti minun syytäni. Auto meni lunastukseen, mutta vakuutus korvaa sen ja me ollaan kunnossa, se on pääasia..

8 kommenttia:

  1. Voi kamalaa! :---O Onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Voi ei! Onneksi olette kumpikin kunnossa!

    VastaaPoista
  3. Hui kamala! Onneksi olette molemmat kunnossa! Tuli ihan kylmiä väreitä kun luin tuon. Itsellä ei tosiaan ole ajokortti-ikä lähellä kuin vasta kahden vuoden päästä. Välillä on tullut oltua Netan kanssa matkassa ilman, että Netalla on turvavaljaita. Nyt aion itsekin muistaa aina laittaa Netalle turvavaljaat, kummalla tahansa autolla sitten mennäänkin. Toisesta autosta pitäisikin yrittää kiskoa turvavyökiinnike irti. Se on juuttunut siihen oudosti eikä varmasti kolaritilanteessa auttaisi mitään, varmaan irtoaisi.

    VastaaPoista
  4. Olipa teillä kova juttu eilen, onneksi olette kumpikin kunnossa. Täytyy todeta, että teillä oli enkeleitä matkassa, sillä mitä tahansa olisi voinut tapahtua. Tässä taas tuntee itsekin huonoa omaatuntoa siitä, kun ei aina tule laitettua koiria kiinni autossa. Nyt kolaristasi lukiessani alan jälleen muistaa sen tärkeyden.

    VastaaPoista
  5. Hui! Onneksi olette kunnossa ja ei käynyt mitään pahempaa! :O

    VastaaPoista
  6. Oho, onneksi ei pahempaa käynyt ja ootte molemmat kunnossa!
    Mulla ei edes ole Laralle turvavyötä, huomaan vasta nyt että pitää todellakin sellanen hankkia...

    VastaaPoista
  7. Hui kamala! Pysäyttävä juttu ja päätin itse myös kaivaa turvavyöt kaapista sillä koskaan ei tiedä mitä tulee eteen.

    VastaaPoista
  8. Hei!

    Linkki toi minut sattumalta tänne Tatun ja Rikun kotisivuilta. Onneksi teille ei käynyt kolarissa pahemmin. Itseään ei kannata syyttää. Näitä vaan tapahtuu, vaikka olisi kuinka huolellinen. Minulla on koirat farmarin perällä kevyt- ja metallihäkissä. Ei kovin turvallinen ratkaisu sekään, jos joku posauttaa perään.

    Rapsutuksia Oliverille. Toivottavasti se on palautunut hyvin kolarista.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit! :)