Don't blame me.

kultatassut-blogissa oli taannoin kirjoitus siitä, mitä pennun kanssa eläminen todella on, mitä kaikkea jätetään kertomatta. Tämän todellisuuden haluan myös omalta osaltani jakaa teidän kanssanne. Jos siis joku siellä ruudun toisella puolella haluaa jatkaa leijumistaan "ihana pentuaika" pilvissä, suosittelen lopettamaan lukemisen tähän.

Muistan Oliverin teurastaneen Yukka-palmun sekä YHDEN sähköjohdon. Se mielummin kuljetteli kenkiä kuin järsi niitä. Se ei välittänyt luista, mutta ei purkanut hampaitaan mihinkään muuhunkaan niiden sijasta. Leluilla se leikki, mutta mikään ei mennyt rikki. 

Oliko se tosiaan niin?

Kasper on tähän mennessä ehtinyt tuhoamaan x tuhat, tai ainakin siltä se tuntuu juuri nyt. Pienet hampaat ovat koittaneet molempian yöpöytiä, Vallilan mattoa ja muutamaa kännykänlaturin johtoa. Muutamaan kertaan ollaan ehditty ihmettelemään miten ei puhelimen akku lataudu, vaikka on latuuksissa jo 6h? Sotkua, roskaa  ja rikkinäisiä vaatekappaleita jokapuolella.. pienet tummat silmät tuijottavat takaisin "en se minä ollut, älä minua syytä".

Kasper on todella aktiivinen pentu, sen kanssa täytyy tehdä tai se keksii itse jotakin tekemistä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Se innostuu kaikesta ja tykkää tehdä, mutta jos ei löydy aikaa siihen tekemiseen niin sen saa tuntea nahoissaan. Joko omissaan tai Oliverin. Kun tulet rankan työillan jälkeen kotiin ja löydät pennun keskellä puusilppua tai maton palasia, niin ei siinä heti tule ajateltua "voi kuinka ihanan suloinen ja reipas tuo pentu on!". Silti vain harvat ja valitut, ihanat ihmiset, saavat etuoikeuden kuulla näistä ei niin ihanista hetkistä.  Kiitos teille! Muille sitten kirjoitellaan blogiin kuinka reippaasti pentu tapasi uusia koiria tai käyttäytyi kylässä. 

Tarkoitus ei ole manata tai lytätä tätä "ihanaa pentuaikaa", vaan nauraa itsellenni kuinka luulin, ja ennenkaikkea MUISTIN, sen olevan jotain aivan muuta. Taas on tiputtu tuhat kilometriä maanpinnalle ja aletaan olemaan jo voiton puolella. Nyt kun Kasper on oppinut miten kotona käyttäydytään, voimme alkaa harjoitella kaikkea kivaa muutakin. Onneksi järki tuntuu kasvavan jotenkuten mukana.

 Pieni hiomaton timanttini ♥