Ruoka-asiaa part. 2

Ja taas hieman päivitystä siitä mitä meillä syödään tällähetkellä. Saatiin kesällä eräästä mätsäristä BIS1 sijoituksesta 12,5 kg säkin Natural Trainer Adult Medium - koiranruokaa. Tämä ruoka onkin hieman erikoisempaa, Italialaista ruokaa, jota ainakin V.I.Pet oy tuo Suomeen. 

Vaikka ruoka olikin tarkoitettu medium kokoisille koirille, niin hyvin se Oliverillekin passaa kun vaan annoskokoja pienentää. Ja kyllä on hyvin maistunutkin tämä ruoka. Myös jätökset ovat pysyneet kohtuullisen kokoisina. 

Olen tykänny todella tästä ruuasta. Tätä voisikin alkaa syöttämään jos sitä vain täältäpäin saisi. Kalliimpaa ruokaahan tämä on kuin esimerkiksi Profine, jota meillä on ennen syöty.

Tämä pussi on kohta tuhottu, ja seuraavaksi olisi sitten vuorossa pussi Happy Dogin koiranruokaa, joka sekin ollaan mätsäristä voitettu. Kerron sitten siitäkin mielipiteeni. 

Vaasassa vieraissa

Torstaina lähdimme Oliverin kanssa yhdessä kouluun. Tosin Oliver ei ihan sinne asti päässyt, vaan Sannan huolehtivaan hoivaan siksi aikaa kun minä kävin piikittelemässä kumikättä. Koulusta päästyäni ajelin heti Sannalle, jossa Oliver ja Taavi jo minua odottelivatkin. Oliverkin oli kuulemma ollut ihan kiltisti poissaollessani.

Ulkona satoi vähän väliä, mutta koitimme silti olla ulkona, jossa pojat saivat purkaa energioitaan hajottamatta paikkoja. Oliver taas näytteli hampaita Taaville.. muka jo niin iso mies, ettei kestä kakaroiden innokkaita leikkejä.. Niitä lupailemiani kuvia tuli sitten otettua niukanlaisesti, kun sitä vettä tuli taivaan täydeltä.

Treenasimme myös vähän keppejä ja hyppyä Sannan ja Taavin hienolla takapiharadalla. Hienosti Oliver muisti kepit, vaikkei niitä oltu vähään aikaan treenattu. Hyppyjen jälkeen kynimme pojat ja saimme irti shelttipennullisen verran karvaa. Ihanaa tämä karvanlähtöaika -_-

Sitten olikin jo kiire lähteä näyttelytreeneihin, meille Oliverin kanssa pitkästä pitkästä aikaa. Ja kyllä se kannatti! Taas sitä oppi paljon uutta, ja vähäisen koirakkomäärän takia saimmekin paljon itsenäistä opetusta.

Mutta tässäpä muutama niistä kuvista, jotka onnistuivat:

Ei niin kuvaukselliset pojat

*KUPS!*

Kiitoksia jälleen Sannalle ja perheelle vieraanvaraisuudesta! Seuraavalla kerralla muistan tuua sen pyyhkeenne :''D

Kameraa ulkoiluttamassa

Menneitä mätsäreitä ja tulevaa

Oltiin nyt kahtena viikonloppuna mätsäreissä. Ensin Halsualla ja sitten Toholammella. Molemmissa Oliver esiintyi hyvin, mutta emännässä on nähtävissä pientä mätsäriväsymystä. Tänä vuonna ollaan kierrelty ennätys määrä mätsäreitä, 17 jo vuodelle ja vielä on muutama tiedossa loppuvuodesta. Mutta kivaa on ollut, kun on kavereiden kanssa pystynyt lähtemään, eikä yksin ole kehänlaidalla tarvinnut odotella!

Halsua SIN3

LapsiKoira? Toholampi SIN3

Ensi viikolla päästäänkin pitkästä aikaa näyttelytreeneihen Sannan ja Taavin kanssa! Ei olla niitäkään nähty sitten sen hermoja raastavan Helsingin reissun ja siitäkin tuntuu olevan ikuisuus! Pääsevät pojat taas leikkimään pitkästä aikaa. Lupaan siis kuvarikkaan kaveripostauksen ensi viikolle!

Sitä ennen tässä nyt ei olekkaan mitään isompaa tiedossa Oliverin kanssa. Nyt kun koko kesä on hypätty sen menoja, on syksyllä hamsujen vuoro loistaa. Tässä onkin nyt tuloillaan ainakin neljä Pet Showta ennen joulua. Jos kiinnostusta lukea löytyy, niin joku kerta voisin omistaa yhden postauksen kokonaan näille meidän ötököille, aka Oliverin pikku lampaille n__n

Tylsä paluu arkeen..

Syksyn mukana alkoi koulu, koulun mukana tuli kasa tehtäviä ja armotonta tentteihin lukua.. Miten tämä sitten vaikuttaa koiran elämään? No siten, ettei emäntä ehdi tuohuta sen kanssa niin paljon kuin haluaisi.

Kouluviikkoisin Oliver, poikkeuksia lukuunottamatta, kulkeen mun kanssa viikoiksi Vähäkyröön. Siellä se viettää mumman kanssa päivät, kun mä virun koulunpenkillä. Iltapäivisin serkun lapset tulevat heittelemään sille palloa. Oliverilla kyllä on siis onneksi tekemistä päivisin. Illalla koulun jälkeen koitan sen kanssa lenkkeillä ja treenailla koulutehtävien lomassa.

Eniten tässä  mun mieli masentuu siitä, kun en ehdi tekemään sen kanssa niin paljon kuin haluisin. On niin mieltä virkistävää ja rentoittavaa opetella uusia temppuja ja tehdä pitkiä metsälenkkejä. Oon kyllä koittanut sitäkin, että luen Oliverille tenttialuetta, mutta siitä touhusta se ei oikein innostu.

Oon kyllä etuoikeutettu siitä, että mun ympärillä on näin ihania ihmisiä, jotka ehtii ja pystyy touhuta Oliverin kanssa silloin kun itse en ehdi. Kaikista kamalinta olisi se, että asuisin Oliverin kanssa kahdestaan jossain kaukana, ja koulupäivät se joutuisi olemaan yksiössä yksinään ja iltaisin katsomaan kun mä teen tehtäviä.

Se jos mikä on varmaa on, että kaikkina vapaina hetkinä Oliver varmasti saa jakamattoman huomioni. <3