Rannalla itkevä vesipeto

Nämä kuumuudet veroittavat ulkoilua koirien kanssa. Varsinkin Oliver on ihan läähpuuh paksun turkkinsa kanssa. Ollaankin vietetty nyt paljon aikaa veden äärellä. Noh, Oliverhan vihaa vettä. Se kipittää mahdollisimman kauas rannasta, ettei joutuisi uimaan, jonka se kyllä osaa. Vähän olen Oliveria sitten uittanut, että miekkonenkin viilenisi. 

Nalle pelastaa ja Kasper ottaa mallia

Kepin perässä vellihousukin kastelee tassunsa

Keiju ja Seri näyttää mallia Hietasella (c) Asta R.

Kasperista arvelin heti kun se meille tuli, että siinä saattaisi olla koira joka tykkäisi uida. Nyt ollaankin tutustuttu veden ihmeelliseen maailmaan uivien koirakavereiden avustuksella. Viime viikolla pääsin myös itsekkin uimaan ja se olikin läpimurto uimisen harjoittelussa. Kun Oliver paineli jossain ties missä, Kasper seisoi kurkkua myöten vedessä itkien. Mieli olisi niin tehnyt mukaan uimaan, mutta rahkeet eivät vielä riittäneet uimiseen. Sitä kyllä koitettiin mamman avustuksella ja kyllähän se onnistuu, vaikka vähän räpiköintiä se vielä on.

Maanantaina kun menimme mökille äitin kukkia kasteleemaan, Kasper juoksi ensi töikseen rantaan ja aloitti itsekseen vesileikit rannassa. Eikä mennyt kauaakaan kun se oli taas kurkkua myöten vedessä! Kaikki mahdollisuudet ovat, että Kasper vielä ui tänä kesänä! Ainakin se tykkää hurjasti vedestä, mikä on erittäin hyvä!

Rakkaudesta Hurtta LC:hen

"Nokun Oliverillakin on...!" ja lisäksi oon niin hirmusti tykännyt Oliverin nahkaisista taluttimesta sekä valjaista, jotka eivät ole menneet miksikään näissä viidessä vuodessa. Kummatkin ovat Hurtan Leather Classic sarjaa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämän sarjan valmistaminen... Senkin takia hieman hätäilin samanlaisia myös Kasperille. Lisäksi oon jo niin täynnä pantaa, jonka takia hihna on joka välissä tassun allan.

Oliverin vermeet ovat ruskeaa nahkaa, joten värikoodien mukaan, Kasperille hommasin ensin mustan nahkahihnan ja tänään tuli postissa kauan odotetut mustat nahkavaljaat. Hankalinta valjaiden hommaamisessa oli oikean koon löytäminen. Oliverin valjaat tuli ostettua silloin aikoinaan Mustista ja Mirristä sovittamalla, enkä voinut kuollaksenikaan muistaa minkä kokoiset ne ovat. Hurtan kokotaulukko sanoi sheltille sopiviksi valjaiksi 60 ja 70 koot. Olin kuitenkin kuullut mittojen olevan ylimitoitettuja ja vihdoin (kiitos Inkan!) tulin siihen tulokseen, että Oliverin valjaat ovat varmaankin kokoa 50. Sama  koko sopii Kasperille, joten rohkenin laittaa tilauksen menemään. VIP-storesta löytyi mustat 50 valjaat ja olivat juuri oikean kokoiset, ja viimeiset laatuaan VIP-storessa! Kasvu- ja säätövaraa löytyy vielä hyvin, joten nyt saa toivoa ettei Kasper vaan kasvata ankaran kokoisia lihaksia, ettei valjaat jää pieneksi.

Vain parasta mun pojilleni. Kyllä nyt kelpaa, I'm so happy! 

Match Show Sievi

Keskiviikkona lähdimme treenaamaan kehäkäytöstä Sieviin. Koska pojat olivat olleet aamun tylsästi kotona kahdestaan, saivat molemmat lähteä mukaan mätsäröimään. Lisäksi kyytiimme hyppäsi Katja Viivin kanssa. Paikalle saavuimme juuri puolen aikaa kun ilmoittautuminen alkoi. Ilmoittautumisaikaa oli varattu puoli tuntia, mutta paikalle saapuneen väenpaljouden nähdessä tiesi, ettei se riitä. 

Ilmoittautumisen aikaan paistoi ihanasti aurinko. Kun olimme saaneet raahattua kevythäkin kehän laidalle taivas repesi ja kuurosade satoi päällemme. Oliver pääsi kevythäkkiin kun me muut neljä ahtauduimme ainoan rikkinäisen sateenvarjon alle. Vasta hetken päästä idiootit huomasivat, että kevythäkkihän oli puoliksi reikäinen päältä ja Oliver raukka suurinpiirtein ui sen sisällä.... 

Kaikki kehät alkoivat hieman myöhässä yhtä aikaa vesisateen keskelle. Numerot eivät menneet aivan järjestyksessä, joten oli kova työ seurata sekä pienten aikuisten, että pentujen kehää oman vuoron toivossa. Olin jo laittanut Kasperille näyttelyhihnan kun meidät kutsuttiin Oliverin kanssa kehään.

Oliveriin pystyy luottamaan, se on automaatti vaikka sataisi kissoja taivaalta. Ei se tykännyt sateesta, raukka seisoi puolet ajasta silmät kiinni, ettei piskot ropise silmiin... mutta seisoi silti nakin toivossa. Saimme sinisen nauhan, kun samaan aikaan kun olisi pitänyt olla pentujen kehässä Kasperin kanssa. Sitten olikin heti vuorossa Oliverin sinisten kehä.

"Sadekuuro", joka oli tässä vaiheessa kestänyt jo tunnin, teki tehtävänsä ja suurinosa porukasta oli lähtenyt. Sinisten kehässä oli vain kuusi koiraa jäljellä ja meidät käteltiin porukan kärkeen. Oliver pääsi BIS-kehään! Koiran vaihto ja pentujen parikehään. Tässä vaiheessa Kasper kävi jo niin ylikierroksilla sateesta (niinkuin minäkin) että hyppimiseltä ei vältytty. Seisominen meni kuitenkin hyvin! Saatiin sininen nauha ja heti alkavassa nauhakehässä olimme sinisten kolmansia!

Ja taas koiran vaihto ja BIS-kehään. Tässä välissä täytyy sanoa, että te jotka tulette mätsäriin tai näyttelyyn enemmän kuin kahden koiran kanssa, olette jo siinä vaiheessa voittajia! Kahdenkin kanssa juokseminen kehästä toiseen kävi työstä. Onneksi mukana oli apukäsi, muuten en olisi selvinnyt! BIS-kehässä neljä parasta sijoittui, joten kaksi koirakkoa käteltiin pois ja me olimme Oliverin kanssa BIS4 kun aurinko vihdoin alkoi paistamaan! 

Vaikka vaatteet olivat vielä pitkälle seuraavana päivänä märkiä ja auto haisi raadolle, pitää tämäkin ottaa harjoittelun kannalta. Näyttelyissä voi sataa ja silloin on esiinnyttävä siitä huolimatta. Oliver saa selvittää tämän asian myös Kasperille. Palkintoposetukset otettiin luonnollisesti vasta seuraavana päivänä, kun koirat alkoivat taas muistuttaa koirian sateen jäljiltä.

SIN3

SIN1 BIS4

Rally-treenikuvia

Kolmisen viikkoa sitten sekä viikko takaperin olimme Kokkolan Öjassa treenaamassa rally-tokoa Giten luona (Kennel Nice Try). Oli mukava treenata välillä nurmella ja muutenkin eri maisemissa kuin yleensä. Teimme avoimenluokan rataa vaihtelun vuoksi. Ensimmäinen ratakerta meni hieman haahuiluksi, mutta seuraavissa Oliverilla oli kiva draivi päällä ja treenistä jäi todella mukava mieli! Oliver ottaa todella kivasti kontaktia ilman hihnaa, mutta seuruu varsinkin pujottelussa on vähän liian väljää.

Kasperkin pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan rallyä. Melko pompuksi se meni, mutta iloisuutta siitä ei puuttunut! Nauroin itseni kipeäksi tuon pienen Vieterin kanssa. Kyllä me taidetaan rallyä senkin kanssa aloittaa, kun vaan saadaan nämä perusjutut jotenkin hallintaan. Sivulletulo onnistuu jo käsiavulla, jee!

Kiitos Gitelle kun saimme tulla rallyilemaan ja kiitos Katjalle joka otti meistä kuvia!

Katjan ja Viivin taidokas suoritus

Meidän pravuuri; vasempaan käännökset

SLURPS

Gite ja Ronja pujotellen

Ratamme lopun iloittelu

Ronja, Sunny, Viivi, Oliver ja Kasper

Vieteristä näyttelypuudeliksi - toivepostaus

Meiltä oli toivottu postausta siitä, miten olen opettanut Kasperille kehäkäyttäytymistä. Vieläkään se ei ole aivan priimaa, mutta iso matka ollaan tultu pienessä ajassa, ja näin olemme sen tehneet:

Aivan ensin aloimme harjoittelemaan pöydällä oloa. Ostin kaupasta jarrumaton, joka estää tassujen luisumisen. Ensin treenasimme omalla ruokapöydällä, sitten hallilla trimmauspöydällä, puutarhapöydällä, matalalla pöydällä.... Paljon pöytiä ja palkkaa siitä kun koira seisoo hienosti. Saatoin syöttää kokonaisen ruuan Kasperin seisoessa nätisti pöydällä. Jo pöytäharjoituksiin otin mukaan näyttelyhihnan, jotta Kasperille tulisi heti mieleen mitä tässä oltiin tekemässä, kun tämä näyttelyhihna kaulaan pujotetaan. 

Ensimmäisiä pöytätreenejä

Seisomista aloitettiin harjoittelemaan kotona ihan niin, että naksuttelin seisomista Kasperille. Ensin se ei tainnut tajuta mistä syystä palkka tuli, mutta kun sitä tarpeeksi monta kertaa toisti ja se huomasi miten istuminen ei palkkaa tuonutkaan, alkoi se vihdoin käsittää jutun jujun. Lisäsin vielä seisotusta pidentämään sanan "odota", jonka Kasper jo entuudestaan osasi. Kun seisominen alkoi jotenkin sujumaan, aloin siirtelemään Kasperin namin avulla vetäen oikeaan paikkaan. Se seurasi hyvin namia, mutta kyllä sitä täytyy vielä auttaa vähän kädellä löytämään oikea suunta pyllylle.

Ravaamista aloitettiin myös kotioloista, mutta pian siirryttiin ulos erinlaisille pinnoille asfaltista nurmelle. Suurin haastehan meillä oli tuo hyppiminen. Huomasin, että Kasper villiintyi äänensävystäni, joten aloin lähteä liikkeelle sen suurempia sanomatta. Myös namin pitäminen kaukana Kasperin suusta auttoi siihen, ettei Kasper syösyillyt namin perässä. Kun Kasper ravasi nätisti, kehuin sitä matalalla ja rauhallisella äänellä "hyvää poiijjkaa..." , ja annoin makupaloja alakautta ihan muutaman askeleen välein. Pian minä opin ja Kasper oppi, millä tyylillä meidän ravaaminen oli parhaimman näköistä ja saatoi lisätä käskyn "ravi" lähdön merkiksi.  

Kun perusjutut olivat jotenkin hallinnasa, lähdettiin niitä kokeilemaan käytännössä mätsäreihin. Siellä taas oppi paljon uutta, mitä pystyi harjoittelemaan seuraavaa kertaa varten. Sitten mentiin taas! Mitään odotuksia meillä ei ollut ensimmäiselle kerralle, lähdettiin vaan kokeilemaan ja varauduttiin nauramaan asialle jälkeenpäin. 

Vapaa seisotus

Harjoitus tekee mestarin, ja sitä kohti ollaan myös me menossa. Paljon vaan treenusta monenlaisissa paikoissa ja tilanteissa. On hyvä opettaa koiralle jo heti alusta miten näyttelyhihna kaulassa täytyy käyttäytyä. Siinä ei vedetä eikä siinä mennä tervehtimään toisia koiria. Näin koiran ei tarvitse alkaa miettimään muita koiria kehässä, vaan voi keskittyä vain tekemiseen. Pääasia on kuitenkin tässäkin asiassa, että sekä koiralla, että ohjaajalla on mukavaa. Itse olen aivan pähkinöinä kun näien kuinka koirani nauttivat kehässä ravaamisesta ja kun niitä siitä kehuu. Positiiviset kokemukset kasvattavat itsetuntoa, eikä saa antaa huononkaan päivän pilata kaikkea, vaan uutta mätsäriä/näyttelyä koukkuun vaan. Kyllä se siitä lähtee! :)

Mätsärit Rautio ja Kaustinen

Lauantaina suuntana Kalajoen Rautio ja mätsärit. Kasper toista kertaa pentuihin ja Oliver isoihin aikuisiin. Tälläkertaa hovikuvaaja/huoltaja ei lähtenyt mukaan, vaan sain opetella kahden koiran kanssa mätsäriin lähtöä. Onneksi molemmat ovat tottuneet olemaan kevythäkissä rauhassa, vaikka kuulinkin Kasperin valituksen kehään asti. 

Kasperin vuoro oli ensin. Kehässä oli kuuma kun aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Olin varma, että hyppiminen kehässä jatkuisi, mutta sain olla (taaskin) niin väärässä.. Kasper ei hyppinyt kertaakaan liikkeiden aikana, vaan ravasi kauniisti! Saimme punaisen nauhan. Jotenkin oli hankala uskoa, että Kasper olisi näinkin nopeasti ymmärtänyt kehäkäytöksen. Ennemmin uskoin ei-hyppimisen johtuvan kuumasta säästä. Nauhakehässä kuitenkin hienosti esiiintyminen jatkui ja meidät käteltiin PUN1:siksi! Pikkumies menisi taas BIS-kehään! 

Oliverin kanssa kävimme hakemassa myös punaisen nauhan, mutta nauhakehässä kuumuus vei lopulta keskittymiskyvyn. BIS-kehässä taas Kasper yllätti jaksamalla seistä muiden vanhempien koirien kanssa aivan loppumetreille asti, olimme lopulta BIS4, enkä voisi olla tyytyväisempi! 

"nyt minä saan istua"

Maanantaina aamupäivästä oli mätsärit Kaustisella. Oliver jäi nyt kotiin nauttimaan viileydestä kun Kasper lähti taas harjoittelemaan kehäkäytöstä. Taas kehässä toistui sama, Kasper ei hyppinyt yhtään ravissa! Kai se on nyt jo uskottava, että pikkumies on selvästi tajunnut jutun jujun. PUN3 oli sijoituksemme! Harjoitus tosiaan tekee mestarin! 

mitä sitä turhaan poseeraamaan?

Eläinsuojeluyhdistyksen mätsäri

Keskiviikko koitti sateisena, mutta tätä päivää oltiin odotettu jännityksellä. Kasperin ensimmäiset mätsärit ja vieläpä koti Kokkolassa!

Mätsäripaikalla olimme ajoissa. Ihmisiä ja koiria alkoi vähitellen kokoontua vesisateesta huolimatta. Kasper haukkui herkästi muiden haukkumisille. Oliver taas itki kun oli niin jännittävää. Kyllä siinä emäntääkin jännitti astella pitkästä aikaa pentukehään..

Kasper seisoi oikein mallikkasti kehässä eikä välittänyt parina olleesta cockeripennusta. Sen sijaan hieman piti kommentoida viereiseen isojen kehään. Liikkeet menivät hieman pomppimiseksi, niinkuin olin ajatelllutkin, mutta niinä hetkinä kun Kasper ravasi puhtaasti, voi kuinka nätisti se meni! Pöydällä olo meni todella hyvin, eikä jännitystä ollut näkyvissä. Parimme oli vanhempi ja kokeneempi, joten saimme sinisen nauhan. 

Sinisten kehässä kaikki muut olivat vanhempia kuin Kasper, ainakin mitä pystyin esiintymisestä arvelemaan. Kasper seisoi todella nätisti ja liikkeeissä ei hyppinyt enää läheskään niin paljon. Tuomari alkoi laittaa koiria järjestykseen ja tuli meidän kohdalle "Ja te olette ykkösiä!". "MITÄ, YKKÖSIÄ?". "Kyllä, se meni nyt jo niin hienosti!". Olin ihan puulla päähän lyöty, pikkuinen menisi ensimmäisessä mätsärissään BIS-kehään!

Pentujen kehän jälkeen koitti taas uusi tilanne, nimittäin nyt olisi vuoro mennä toisenkin koiran kanssa kehään. Oliver oli jo ehtinyt itkemään kehän laidalla tätä outoa tilannetta, kun mä juoksentelen kehässä ilman sitä. Oliver on onneksi varma esiintyjä ja niin myös nytkin, vaikka vesisateesta hän ei niin ollut mielissään. Se kuitenkin seisoi ja ravasi mahtavasti, pöydällä hieman jännitti. Saimme punaisen nauhan.

Nauhakehässä Oliverin kanssa oltiinkin sitten kauan kun toista kehää oli odotettava. Siinä laitettiin koirien hermot koetukselle kun seisottaminen jatkui pitkän ajan. Ehdin siinä kokeilla kaikki seisotustyylit läpi ja Oliver mielissään söi nakkia. Monesti tuomari laittoi meitä myös liikkeitä tekemään. Sijoitukset alkoivat ja tuomari kätteli meidät PUN3:siksi!

Heti pienten kehän jälkeen vaihdoin pienempään versioon (kiitos Jesselle, joka hoiti huoltopuolen ja valokuvauksen sateesta huolimatta!) ja BIS kehään. Pikku Kasper alkoi olla jo aika naatti, mikä teki siitä rauhallisemman, minkä takia se ei pomppinut juuri ollenkaan! Seisotukset menivät todella kivasti ja kovassa joukossa meidät sijoitettiin BIS8:ksi! 

Meni kyllä aivan yli odotusten. Ennen kaikkea nyt olen paljon viisaampi, miten Kasperin kanssa tulee kehässä toimia. Lisää harjoitusta vaan niin pian ei olla enään niin hyppykeppejä! Lauantaina suuntana Rautio, lupasivat vieläpä aurinkoa!

5kk: 5kg / 33cm 

<3