torstai 30. lokakuuta 2014

Mitä minulle kuuluu?


Harvemmin tulee kerrottua omia kuulumisia täällä blogissa muuta kuin sivuilauseilla. Nyt päätin kuitenkin antaa päätähtien hetken levätä ja kertoa mitä kaikkea olen ehtinyt lähiaikoina tekemään työssäkäymisen ohella. 

Lokakuun alussa treeneissä vaihtui talvikausi ja samalla siirryttiin hallin suojaan. Näin alkoi myös minun ja Katjan vetämä 13x Aktivointikurssi. Kurssia markkinoitiin seuraavanlaisin sanoin; "Rentoa ja hauskaa yhdessä tekemistä koiran kanssa! Kurssilla harjoitellaan mm. erilaisten temppujen tekemistä, mitkä parantavat keskittymistä, kropan hallintaa ja yhteistyötä." Nyt on kurssia takana kolme kertaa ja olemme pääseet näkemään paljon iloa, onnistumisia ja erittäin fiksuja koiria! On lämmittänyt nähdä ja kuulla miten ohjaajat hämmästyvät koiristaan yhä uudestaan ja uudestaa, ja miten yhdessätekeminen on mukavaa. Kouluttamalla ja ohjaamalla oppii myös itsekkin todella paljon! 



Oppia on tullut haettua myös kurssien muodossa, kun viime keskiviikkoiltana istuin  Kaustisella Koetoimitsija 1 kurssilla. Tarkoitus on marraskuun lopulla käydä seuran järjestämä Rally-tokon koetoimitsijakurssi, ja päästä järjestämään rallykisoja Killalla. Olisi myös kiva käydä tokon koetoimitsija, jos semmoinen johonkin hyvään rakoon järjestetään. Nyt kuitenkin odotan innolla rallytokon koetoimitsijaa!

Ompa tässä ehditty myös olla tokokokeen puolella, tälläkertaa ihan vain töissä, mikä oli sekin kivaa vaihtelua. Kanttiinista pystyi hyvin seuraamaan koirakoiden suorituksia ja toimia kuvaajana. Pitkän päivän päätteeksi pääsin myös sihteröimään EVL koirakoita, mikä oli aivan uusi ja mielenkiintoinen juttu! 

Parasta kuitenkin näissä kaikissa koiramenoissa ja harrastuksissa on samanhenkinen seura. Se tekee tästä kaikesta niin paljon mahtavampaa, vaikka ei koirissa itsessäkään mitään vikaa ole! ;)


Tokokokeen palkintopöytä


lauantai 25. lokakuuta 2014

Seinäjoki kr - Kasperin pentukehä



Aamulla silmät ristissä lähdimme Katjan ja Kasperin kanssa kohti Seinojokea. Edelliseen iltaan oli jäänyt kaikki valmistautuminen ja pikkumies olikin siitä jo vielä niin uupunut, että nukkui koko menomatkan. Perillä olimme jo kahdeksan aikaan, kun näyttelypaikka oli vielä varsin hiljainen. Pentujen kehän oli määrä alkaa jo heti yhdeksän aikaan ja tuomari pentujen osalta oli vaihtunut Ger Nordahl Pederseniin Alakomaista. Rauhassa sain laitella itseni ja Kasperin valmiiksi. Se otti rauhassa makaillen ja ehtihän se käydä tervehtimässä muuan ohikulkevaa miestä, joka hetkeä myöhemmin paljastui meidän tuomariksemme. 




Kasper oli todella rauhallisella mielellä, kunnes menimme kehään ja se olisi halunnut alkaa leikkimään kaikkien pentujen kanssa. Seisotukset menivät todella hyvin, eikä mun tarttenut olla enään kyykyssä. Ryhmäliikkeet olivat aivan pelkkää leikkiinhaastoa, enkä saanut pikkuherraa keskittymään olennaiseen. Yksilöarvostelussa pöydällä Kasper oli todella reippaasti pusuttaen tuomarin alkajaisiksi. Seisotukset menivät hyvin ja liikkeet ihan ok:sti. Äkkiähän tuo lopulta oli ohi. Sijoituskehässä rauhattomuus liikkeissä jatkui, mutta lopulta tuomari sijoitti meidät PEK4:ksi! Arvostelun käteeni saadessa en voinut olla muuta kuin superiloinen!  

"8 kk, hyvä koko ikäisekseen, hyvä ilme, hyvin asettuneet korvat, tummat silmät, kiva stoppi, hyvä luusto, vahva ylälinja, hyvin asettunut häntä, normaalisti kulmautunut, liikkuu hyvin, hyvä turkki ikäisekseen, vahva pigmentti, saksipurenta, avoin ja ystävällinen"








Iloisena tulee myös helposti tuhlattua rahaa... niin nytkin kun ostin Kasperille palkaksi vinkuvan tennispallon (joka oli aivan ykkösjuttu), metallisen noutokapulan ja Back-on-Track alustan kevythäkin pohjalle. Kyllä nyt poikien kelpaa taas. Kahden viikon päästä kohti Jyväskylää. Kiitos Katjalle seurasta ja kuvista!



perjantai 17. lokakuuta 2014

Monenlaista menoa

Olemme yrittäneet nauttia syksystä vielä kun voi. Vapaapäivät on vietetty joko metsässä lenkillä tai erilaisissa koiratapahtumissa. Sinnehän ne vapaapäivät ovatkin menneet. 


Viimeisen tokokurssikerran kunniaksi yhdistimme kaikki tokoryhmät ja pidimme extempore möllitokot. Näin heti tilaisuuden tulleen ja aloin tyhjentää palkintokaappiamme. Liian monta pokallia on vuosien mittaan kertynyt ja nyt ne pääsisivät jälleen kiertoon. Tuli niin hyvä mieli, kun jokainen osallistuja sai pokallin ja muutamalle se olikin ensimmäinen laatuaan!!

Ajattelin nyt ensimmäistä kertaa kokeilla Oliverin kanssa avointaluokkaa. Ollaanhan sitä jo jonkun aikaa treenattukin, mutta tämä olisi ensimmäinen kerta kun menisimme kaikki liikkeet kerralla läpi. Avoimen paikkis on aina mennyt paremmi kuin alokkaan, ja niin meni nytkin 10 arvoisesti. Ja ah, kuinka ihana olikin pelkkä yksi seuruupätkä, se meni aika kivasti ja Oliverin kiinnostus säilyi. Muutkin liikkeet menivät pieniä virheitä lukuunottamatta hyvin. Vaikka Oliver sanoi tylsistyneen mielipiteensä muutaman kerran, se silti jaksoi tehdä koko kokeen.

Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen taluttimetta: 8
Maahanmeno seuraaminen yhteydessä: 8
Luoksetulo: 9,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8
Nuotaminen: 8
Kauko-ohjaus: 8
Estehyppy: 8
Kokonaisvaikutus: 9

Pistemäärä yht. 171,5 , 1.tulos


Kasperin kanssa kävimme pyörähtämässä Kannuksen mätsärissä 5.10. Erityisesti ravia on vielä harjoiteltava, mutta sen teki hankalaksi mätsäripaikan pitkä nurmi, joka sai pom-pom-pomppukepin taas hyppimään ilosta. Seisotukset menevät jo todella hyvin, eikä pöydälläkään ole ongelmaa. Tältä reissulta saimme PUN ei sijaa ja kehäkokemusta. Ensi viikon viikonloppuna Seinäjoki kr.

Kasperin mielipide kehän reunalta

12.10 lähdimme rally-tokokokeeseen Kannuksen Doggness halliin. Ensimmäinen avoimenluokan startti hieman jännitti. Osattiin kyllä kaikki avoimen kyltit, mutta ihan Doggnesilla emme olleen pitkään aikaan käyneet. Avoimen luokan radalta löytyikin melkein kaikki ne avoimet kyltit, oli hyppyä, houkutus ja pyörähdys. Todella kiva, mutta pitkä rata. 

Aina ei kuitenkaan voi onnistua ja tärkeintä on tietää itsensä ja tuntea koiransa. Meidän ensimmäinen avorata päättyi keskeyttämiseen jo ennen kuin se alkoikaan. Lähdössä en enää saanut Oliveriin mitään kontaktia... se vain tuijotti tuomaria ja kehäsihteerejä ja kun vihdoin sain sen vilkaisemaan minua ja pääsimme matkaan, meni nokka heti maahan ja suunta oli jonnekin ihan muualle kuin seuraavalle kyltille.. uusin ensimmäisen kyltin, mutta jo siinä vaiheessa tiesin, että parempi lopettaa nyt, ettei jo osatut kyltit mene pilalle tällä tyylillä. Lopetin suorituksemme kontaktiin, enkä olisi uskonut kuinka tyytyväinen olin päätökseeni. Ensikerralla paremmalla mielentilalla, tämä ei nyt ollut meidän päivä. Lisää kokeenomaista treeniä meille.

Shelttitetris