Ja niin tuli sadekelit...

... ja se niin kamala sadetakki jossa ei nähtävästi voi liikkua. :DD

Motivoinnista

Juuri äsken kotiuduimme tokotreeneistä. Oliver oli tälläkertaa _todella_ motivoitunut ja otti kokoajan kontaktia. Ohjaajammekin huomasi tämän ja kysyikin "onko nyt jokin eritavalla kuin ennen?". Aloin miettiä asiaa kunnolla, jolloin tajusin leikanneeni siivun keittokinkkua namipussin sekaan. 

Tämä pisti miettimään motivointia. Oliveria on todella helppo motivoida, kunhan se vain itse on asiassa mukana. Se innostuu leluista ja vetoleikeistä. Namipaloiksi sille kelpaa melkein mikä vain, kunhan herkkuja vaihtelee usein. Hetken sivussa olleen snacks nakit ovat kuin palasia taivaasta, kun niitä ei treeneissä ole ollut vähään aikaan. 

Itse juoksin oitis kauppaan ostamaan minigrip-pusseja kun näin tämän Kikopupin videon. Siinä on hyvin kerrottu miten herkut kannattaa säilöä ja miten niitä kannattaa käyttää. Näin koiran motivaatio pysyy yllä. Itse olen huomannu Oliverissa suuren muutoksen, kun vaihtelen treenien aikana herkkuja. Tänäänkin välillä annoin sille juustoa, kuivanameja ja sitä maagista keittokinkkua. 

Minkä asian te lukijamme olette huomanneet motivoivan parhaiten koiraanne? Tai oletteko keksineet jonkun hyvän keinon, millä koiranne vire pysyy yllä treenauksen ajan?

Toivepostaus: Oliver vauvana

Niinhän se alkoi, että 17.7.2009 lähdimme aamuvarhaisella kohti Nakkilaa noutamaan omaa pikku penneliämme. Oliver oli tuolloin paria päivää vaille luovutusikäinen, mutta tulevan viikonlopun takia saimme sen jo perjantaina hakea kotiin. Ennen tätä varsinaista hakureissua olimme juuri edellisellä viikolla käyneet pentuja katsomassa. Paljon siinä tuli kilometrejä ajettua, mutta oli sen sen arvoista!

Pikku marsumies <3

 

Ensimmäistä kertaa ulkona

Koko pentue: Oliver, Olivia ja Orlando

Oliver lähti kotimatkalle turvallisesti pahvilaatikossa mun jalkojen juuressa. Kun pihasta lähdettiin se muutaman kerran vinkui, mutta rauhoittui todella pian. Suurimman osan matkasta se nukkuikin ja voi kuinka siinä pitikin panikoida koko matkan, että hengittääkö se edes. Kerran välillä pysähdyttiin, mutta pikkuinen ei pissannut tai kakannut koko matkalla.

kotimatkalla

Kotiin päästyämme Oliver ensitöikseen pissasi eteiseisen matolle ja siitä se lähti! Se oli heti todella reipas, leikki leluilla, hyppi pedissään ja välillä kävi syömässä. Se ei itkeny koko yönä vaan oli tehny nukkumapaikan Jessen lattialla lojuneiden farkkujen päälle <3

Ihan pienestä pitäen Oliver on rakastanut vetoleikkejä. Ei se vetäminen ole se pääasia, vaan se hurja äänitehoste mitä pitää päästää aina kiskoessa. Kaveri nimittikin tätä vauva-Olin ääntä demoniääneksi ja sitä se juurikin oli! Nykyään ääni on miehistynyt.

ensimmäinen kerta mökillä väsytti

pikku sammakkonukkuja

Oliverin oma rätti, jonka kasvattaja laittoi mukaan

Kaveri kävi katsomassa pikkuista ensimmäistä kertaa  <3

"hmm, mitä se tekee..?"

TÖÖT

Tässä teille hieman näitä ihania vauvakuvia ihan parilta ensimmäiseltä viikolta, toivottavasti sydämenne sulavat! Itsekkin ainakin täällä pillitän näitä kätköistä etsiessäni. Tuntuu kun siitä olisi vasta vuosi kun tuo tuommoinen on ollu.. Miten se aika meneekin näin nopeaa..?

Jumitus maximus

Tänään saivat lihasjumit taas kyytiä kun hieroja kävi. Kaikenlaisen mölleilyn ja muutenkin vilkkaan kesän takia olin melkein varma, että jostain lihasjumeja löytyy. 

Etutassut Oliver antoi hyvin hieroa ja oikein rentoutuikin, mikä on sille hyvin outoa. Mutta kun päästiin takajalkoihin, oli siitä pidettävä vähän kiinni, ettei päässyt venkuroimaan. Molemmat takajalat olivat jumissa. Ne saatiin kumminkin hyvin auki ja lopun päänvenytyksissä Oliver etutassut olivat jo niin spagettia, että oli pidettävä niiden edessä pientä kiilaa, ettei koko koira ollut maassa.

Tuloksena jumiton ja rentoutunut pikkumies, joka nyt huokaillen makoilee sängyssä ja varmasti iloitsee, että se kaamea kidutus on vihdoin ohi!

Kiitos kaikille jo toivepostausehdotuksia laittaneille! Sain niistä kovasti inspistä ja muutama stoori on jo kehitteillä, mutta lisää saa heitellä jos vaan keksii!

Tuleva syysmätsäri Vaasassa

Päätin nyt tilaisuuden tullen laittaa mainosta myös tännekin. Eli sunnuntaina 2.9. Pohjanmaan Seropit ry järjestää perinteisen syysmätsärin Vaasassa, Alkulan kentällä, ja niin kävi, että allekirjoittanut toimii kyseisessä mätsärissä yhtenä tuomareista! Siispä kaikki kynnelle kykenevät mukaan iloiseen koiratapahtumaan viettämään hauska päivä!

Koiran kuukausihuolto

Eilen kauhukseni kaiken kiireen keskeltä huomasin, kuinka Oliverin puunaus on jäänyt aika vähälle.. Sen korvakarvat rehottivat, kynnet kopsahtelivat iloisesti laminaattiin, puhumattakaan silmien ja korvien puhtaudesta.. Sen siitä saa kun ei enään niin aktiivisesti näyttelyitä ravaa. Oliver nyt ei ole moksiskaan ulkonäöstään ja kammoksuu kaikkia pieniä valkoisia purnukoita, kuten silmän- ja korvanpuhdistusaineet.

Niinpä tartuin saksiin ja aloitin rehottavista tassukarvoista. Tiedätte varmaan sen kun varpaiden väleistä törröttävät karvat saavat tassun näyttämään kolme kertaa isommalta? NIPS NIPS ja valmista tuli. Onneksi Oliver antaa tämän vaiheen tehdä hyvin. Seuraavana kynsien leikkuu. Tässäkään ei ole mitään hämminkiä. Oliver on pienestä pitäen opetettu operaatioon ja meinaa välillä ihan nukahtaa syliin kun kynsiä leikataan. Kun kynnet olivat taas kohtuullisen mittaiset, sivelin tassunpohjiin hieman Tummelia. 

Sitten olikin vielä jäljellä se kaamein osuus, eli pienet valkoiset putellit. No Oliverhan ei tule lähellekkään jos kädessä on korvanpuhdistusaine.. Se pitää metsästää, jotta tipat saa laitettua. Onneksi se sen jälkeen aika hyvin antaa ne kumminkin laittaa. Puhdasta tuli myös korvien ja silmien osalta!

Vielä kunnollinen turkin harjaus Roger Paralla ja niin se koira vaan taas näyttääkin koiralta eikä röllipeikolta! Rehottaviin korvakarvoihin en nyt jaksanut paneutua, ne olkoon toisen päivän hommaa.

Meidän elämästä ei tällähetkellä paljoa juttua riitä, joten jos haluatte toivoa TOIVEPOSTAUSTA jostakin meihin liittyvästä asiasta, niin nyt on sen aika! :) Sana on vapaa!