perjantai 21. lokakuuta 2011

Sarjassamme tee se itse - aktivointilelut

Mulla alkoi tälläviikolla työharjoittelu keskussairaalalla, ja Oliver on jäänyt pakosta vähemmälle huomiolle. Huomasin tuossa yksi päivä sen olevan todella tylsistyneen oloinen. Noh, mullahan ei ole varaa hienoihin aktivointipalapeleihin jotka kehittäisivät mieltä. Päätin sitten nuukana ihmisenä tehdä itse semmoisen!

Löysin pienin puolentoista litran limsapullon, johon tein muutamia reikiä. Tämän jälkeen täytin pullon hyväntuoksuisilla nameilla ja laitoin korkin kiinni. Pullo sai ilmiömäisen vastaanoton Oliverilta, joka vietti seuraavat kaksi tuntia sitä ympäri kämppää pyöritellessä!



Tiistaina tuli viimein hammaskiven poistaja, ja sain pitää ensin vahingossa tulleen hammasharjan. Vielä en ole ehtinyt sitä kokeilla, mutta ainakin vaikuttaa hyvältä käteen ja kestävältä.


Oliver lähtikin nyt illasta "mummolaan" mökille yökyläilemään, kun mulla on huomenna näyttelyt hamsuttimien kanssa. Saas nähdä miten saan unta ilman sitä ensi yönä..

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Osallistujan on helppo hymyillä!

Aamu lähti käyntiin jännityksen vallassa. Viime hetkillä sain Sallan mukaamme mölliagilityn kannustusjoukkoihin. Menimme paikalle siinä ennen kello yhtä. Luokkina oli kisaavien rata, möllirata sekä hupiputkirata, johon me sitten ilmoittauduimme. Mölliradalla kun oli pussi, jota emme ole vielä päässeet treenaamaan.

Kisat alkoi kisaavien radalla ja me saimme odotella vuoroamme pitkään. Oliver ehti siinä odotellessa hurmata pari naista sekä saada leikkiseuraa 7kk vanhasta shelttipojasta. Kivaa oli taas nähdä upeiden koirien liitoa radalla, sekä tavata tuttuja. Harmillisesti Salla joutui lähtemään ennen meidän vuoroamme, joten videokuvaa jäi saamatta.

Sitten vihdoin oli putkirataa tutustuminen. Rataa ei oltu tehty turhan helpoksi. Viidessä minuutissa oli hankala painaa mieleen kymmenen sisäänmenoa ja sitä missä järjestyksessä ne olivatkaan. Moni kisaavakin siinä naureskeli, että miten tällaista voisi muistaa :D

Olimme 12. koirakko ja ehdin vielä kertailla putkien suuntia. Oliver oli todella rauhallinen ja kiinnostunut vain musta ja mun taskussa olevista herkuista. Se odotti kiltisti kun kävelin ensimmäiselle putkelle ja sitten käskystä ampaisi matkaan. Yleisö eikä siellä haukkuvat koirat häirinneet sen keskittymistä ollenkaan vaan se innoissaan syöksyi putkissa. Tästä olen erityisen helpottunut!


Aikamme oli 52.44 ja virhepisteitä tuli kaksi (jotka olivat täysin mun mokia), eli hylyltä vältyttiin! Palkinnoille emme päässeet, mutta niin mahtava fiilis on, että kannatti lähteä vaikka hirvittikin!

lauantai 15. lokakuuta 2011

Postia postia!

Eilen pääsin vihdoin hakemaan odotetun paketin. Viime viikolla sitten vihdoin tilasin hammaskiven poistajan Peten koiratarvikkeesta. Lemmikkien viikon kunniaksi postikuluja ei ollut, joten ajattelin vähän selailla sivustoa.. Sieltä löytyi Hurtan talvimantteli halvalla, joten semmoinen sujahti oitis ostoskoriin.

Paketin sitten kotona avattua jouduin kuitenkin pettymään. Hammaskiven poistajan tilalla olikin hammasharja.. Laitoin heti viestiä mokasta menemään. Jospa se kiven poistaja ensi viikolla sitten ilmestyisi.

Talvimantteli sentään paketista sentään löytyi ja oikein hyvän kokoinen olikin. Oliveria taas tapansa mukaan nolottaa pitää kuteita päällä, mutta kyllä se vielä kiittää kun on jotain lämmintä päällä kun talvella kylmässä autossa pitää istua.


Äitiltä saatu Fleksivalo
Huomenna suunnitelmissa olisi osallistua ensimmäiseen mölliagilityyn! Ainakin "hupiradalle" menemme, ja ehkä mölliradalle, vaikka rengas onkin vielä uusi tuttavuus.. Mutta hauskaa me ollaankin menossa pitämään ja kisakokemusta hakemaan! 

lauantai 8. lokakuuta 2011

Liitäen Kannuksessa

Eilen lähdimme Oliverin kanssa pitkästä aikaa Kannukseen Astaa ja Seriä katsomaan. Tarkoitus oli mennä Astalle matkaseuraksi eläinlääkäri reissulle. Koirat heitettiin takapenkille ja matkaan lähdettiin. Seri ja Oliver olivat niin kiltisti koko matkan.

Serin saatua kennelyskä tehosteen ja hamsut antibiootit, kiirehdimme takaisin Kannukseen ja apteekkiin. Koska apteekki oli kylillä, keksi Asta että voisimme käydä katsomassa onko agilitykenttä vapaa. Ja olihan se! Pääsimme vähän treenailemaan ja ai että Oliver oli innoissaan!


Treenattiin ensin erikseen kolmen hypyn sarjaa, joka meni kuin liitäen Oliverin ollessa niin innoissaan. Se ei edes halunnut ottaa namia multa vaan oli jatkamassa seuraavalle esteelle. Otettiin myös puomilla kontaktia, joka oli päässyt vähän unohtumaan. A meni kivasti sekä lähetykset putkeen siihen asti, kun kova tuulenpuuska heivasi sen kentän laidalle :'D

Treenien jälkeen Seri ja Oli saivat vielä leikkiä Astan takapihalla ja sitten olikin jo aika lähteä kohti kotia myrskyn saattelemana. Kiva päivä kyllä oli!

Rankan päivän jälkeen löysin ERÄÄN sohvalta..

perjantai 7. lokakuuta 2011

Tunnustus

Blogimme sai tunnustuksen Heidiltä, kiitämme oikein paljon! ^___^




Tunnustuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Tunnustuksensa teille tarjoilee Oliver, tämän blogin päätähtenä;

   1.  Kukaan ei ymmärrä, mikä hienous on kun ensin kaivan takakoivella korvaa ja sitten nuolen kyseistä takajalkaa ja vielä toistan tämän monta kertaa. Minä ymmärrän!

  2. Vauvana olin melkoinen mamman poika... Vielä koiraäitini luona asuessani, en raaskinut syödä herkkuja sisarusteni lailla, vaan kiikutin herkut mamman luokse portin taakse..


  3. On yksi asia, mikä minua hirvittää yli kaiken. Se on nämä kaameat pikkulapset ja varsinkin kun ne juoksee huutaen!


  4. Rakastan talous- sekä vessapaperia! Sitä on niiiiin ihana repiä! Se ääni ja se valkoisen silpun määrä, ah! 


  5. En kovin innokkaasti syö uusia herkkuja, olen aika epäileväinen niiden suhteen. Yleensä mamman pitää hieman kannustaa minua maistamaan uutta luuta tai herkkua. 


  6. Tykkään todella hamsteri siskoistani ja olen hyvin kiinnostunut heidän tekemisistään. Mutta älkää vain kertoko tätä niille!


  7. Jos saan valita, niin mielummin lepäilen miesten jalkojen juuressa. Mammani leikkisästi on   kaikille sanonut, että hakeudun samanarvoisieni seuraan, mitä se nyt tarkoittaakkaan..


  8. Pienempänä koirana, minulla oli tapana aina mennä ulko-oven luokse ja soittaa pientä kelloa nenälläni merkiksi omistajilleni siitä, että halua ulos tarpeilleni. Nykyään olen jo niin iso ja kokenut tuon asian kanssa, että jaksan odottaa ulospääsyä ilman kelloa.


Tässä olivat Oliverin tunnustukset. Tunnustus lähtee eteenpäin seuraaville upeille blogeille :


1. Rockn Roll Life - Taavin elämää
2. Cara & Isla
3. Lara
4. Netta's Stage
5. We are hairy

tiistai 4. lokakuuta 2011

Meille ei kuulu mitään..

..Ei ainakaan mitään kertomisen arvoista. Ollaan nautittu maalaiselämästä ja tokoa treenattu aina ajan ja sään salliessa. Ilokseni huomasin, että Oliver osaa nyt 90% varmuudella liikkeestä maahanmenon. Kyllä sitä ollaan hinkattukkin, mutta paussi tässäkin asiassa näköjään puhuu puolestaan. Seuraaminenkin sujui (melkein) kuin tanssi!

Oliverin päivät ovat kuluneet kärpäsiä jahdaten ja mummalta herkkuja kerjäten. Pientä ongelmaa on ollut automatkoilla... Herra on päättänyt, että jos sitä kerran kahlitaan joka kerta vöihin, niin hänhän sitten myttää penkkien suojana olevan viltin ja samalla raapii penkkejä.. Ja minähän sitten huudan naama punaisena niin, että vastaantulijat varmasti ajattelevat hullun olevan auton ratissa.

Sunnuntaina imuroin takapenkin karvoista ja siirsin vyön penkkien toiselle puolelle. Kahlitsin myös viltin niin tiukasti penkkien ympärille, ettei sen pitäisi siitä helposti lähteä. Sota on käynnissä!