Toivepostaus: Oliver vauvana

Niinhän se alkoi, että 17.7.2009 lähdimme aamuvarhaisella kohti Nakkilaa noutamaan omaa pikku penneliämme. Oliver oli tuolloin paria päivää vaille luovutusikäinen, mutta tulevan viikonlopun takia saimme sen jo perjantaina hakea kotiin. Ennen tätä varsinaista hakureissua olimme juuri edellisellä viikolla käyneet pentuja katsomassa. Paljon siinä tuli kilometrejä ajettua, mutta oli sen sen arvoista!

Pikku marsumies <3

 

Ensimmäistä kertaa ulkona

Koko pentue: Oliver, Olivia ja Orlando

Oliver lähti kotimatkalle turvallisesti pahvilaatikossa mun jalkojen juuressa. Kun pihasta lähdettiin se muutaman kerran vinkui, mutta rauhoittui todella pian. Suurimman osan matkasta se nukkuikin ja voi kuinka siinä pitikin panikoida koko matkan, että hengittääkö se edes. Kerran välillä pysähdyttiin, mutta pikkuinen ei pissannut tai kakannut koko matkalla.

kotimatkalla

Kotiin päästyämme Oliver ensitöikseen pissasi eteiseisen matolle ja siitä se lähti! Se oli heti todella reipas, leikki leluilla, hyppi pedissään ja välillä kävi syömässä. Se ei itkeny koko yönä vaan oli tehny nukkumapaikan Jessen lattialla lojuneiden farkkujen päälle <3

Ihan pienestä pitäen Oliver on rakastanut vetoleikkejä. Ei se vetäminen ole se pääasia, vaan se hurja äänitehoste mitä pitää päästää aina kiskoessa. Kaveri nimittikin tätä vauva-Olin ääntä demoniääneksi ja sitä se juurikin oli! Nykyään ääni on miehistynyt.

ensimmäinen kerta mökillä väsytti

pikku sammakkonukkuja

Oliverin oma rätti, jonka kasvattaja laittoi mukaan

Kaveri kävi katsomassa pikkuista ensimmäistä kertaa  <3

"hmm, mitä se tekee..?"

TÖÖT

Tässä teille hieman näitä ihania vauvakuvia ihan parilta ensimmäiseltä viikolta, toivottavasti sydämenne sulavat! Itsekkin ainakin täällä pillitän näitä kätköistä etsiessäni. Tuntuu kun siitä olisi vasta vuosi kun tuo tuommoinen on ollu.. Miten se aika meneekin näin nopeaa..?