Monenlaista menoa

Olemme yrittäneet nauttia syksystä vielä kun voi. Vapaapäivät on vietetty joko metsässä lenkillä tai erilaisissa koiratapahtumissa. Sinnehän ne vapaapäivät ovatkin menneet. 

Viimeisen tokokurssikerran kunniaksi yhdistimme kaikki tokoryhmät ja pidimme extempore möllitokot. Näin heti tilaisuuden tulleen ja aloin tyhjentää palkintokaappiamme. Liian monta pokallia on vuosien mittaan kertynyt ja nyt ne pääsisivät jälleen kiertoon. Tuli niin hyvä mieli, kun jokainen osallistuja sai pokallin ja muutamalle se olikin ensimmäinen laatuaan!!

Ajattelin nyt ensimmäistä kertaa kokeilla Oliverin kanssa avointaluokkaa. Ollaanhan sitä jo jonkun aikaa treenattukin, mutta tämä olisi ensimmäinen kerta kun menisimme kaikki liikkeet kerralla läpi. Avoimen paikkis on aina mennyt paremmi kuin alokkaan, ja niin meni nytkin 10 arvoisesti. Ja ah, kuinka ihana olikin pelkkä yksi seuruupätkä, se meni aika kivasti ja Oliverin kiinnostus säilyi. Muutkin liikkeet menivät pieniä virheitä lukuunottamatta hyvin. Vaikka Oliver sanoi tylsistyneen mielipiteensä muutaman kerran, se silti jaksoi tehdä koko kokeen.

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen taluttimetta: 8

Maahanmeno seuraaminen yhteydessä: 8

Luoksetulo: 9,5

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8

Nuotaminen: 8

Kauko-ohjaus: 8

Estehyppy: 8

Kokonaisvaikutus: 9

Pistemäärä yht. 171,5 , 1.tulos

Kasperin kanssa kävimme pyörähtämässä Kannuksen mätsärissä 5.10. Erityisesti ravia on vielä harjoiteltava, mutta sen teki hankalaksi mätsäripaikan pitkä nurmi, joka sai pom-pom-pomppukepin taas hyppimään ilosta. Seisotukset menevät jo todella hyvin, eikä pöydälläkään ole ongelmaa. Tältä reissulta saimme PUN ei sijaa ja kehäkokemusta. Ensi viikon viikonloppuna Seinäjoki kr.

Kasperin mielipide kehän reunalta

12.10 lähdimme rally-tokokokeeseen Kannuksen Doggness halliin. Ensimmäinen avoimenluokan startti hieman jännitti. Osattiin kyllä kaikki avoimen kyltit, mutta ihan Doggnesilla emme olleen pitkään aikaan käyneet. Avoimen luokan radalta löytyikin melkein kaikki ne avoimet kyltit, oli hyppyä, houkutus ja pyörähdys. Todella kiva, mutta pitkä rata. 

Aina ei kuitenkaan voi onnistua ja tärkeintä on tietää itsensä ja tuntea koiransa. Meidän ensimmäinen avorata päättyi keskeyttämiseen jo ennen kuin se alkoikaan. Lähdössä en enää saanut Oliveriin mitään kontaktia... se vain tuijotti tuomaria ja kehäsihteerejä ja kun vihdoin sain sen vilkaisemaan minua ja pääsimme matkaan, meni nokka heti maahan ja suunta oli jonnekin ihan muualle kuin seuraavalle kyltille.. uusin ensimmäisen kyltin, mutta jo siinä vaiheessa tiesin, että parempi lopettaa nyt, ettei jo osatut kyltit mene pilalle tällä tyylillä. Lopetin suorituksemme kontaktiin, enkä olisi uskonut kuinka tyytyväinen olin päätökseeni. Ensikerralla paremmalla mielentilalla, tämä ei nyt ollut meidän päivä. Lisää kokeenomaista treeniä meille.

Shelttitetris