"Mitäs se herra sitten ajatteli keksiä mamman sydämentykytyksiin? :D" - heitti eläintenhoitaja ystäväni kun kolmannen kerran parin kuukauden sisällä olin taas pyytämässä konsultaatiota Oliverin terveysongelmiin.
Tammikuussa Oliver alkoi yhtäkkiä lenkin jälkeen kulkemaan korva vinossa ja pörräämään päätään. Tutkin korvan, mutta en löytänyt siitä mitään tulehdukseen tai muuhun viitaavaa. Ei punoitusta, kuumotusta, hajua tai arkuutta. Pieni määrä vaikkua korvakäytävässä oli, joten ostin apteektista korvanpuhdistusainetta, jolla putsailin korvat pari kertaa viikossa. Korva suoristui ja oireet katosivat, onneksi.
(c) Katja I-K. |
Pari viikkoa kului ja kaikki oli hyvin, kunnes eräänä iltana kaupasta tullessamme näimme lattialla veripisaroita. Tutkit heti molempien koirien kynnet ja tassut haavojen varalta, mutta en löytänyt mitään. Perusteellisemman tutkinnan jälkeen löysin haavan... Haava oli Oliverin pippelissä... kyllä, ihan siinä itsessään ja alkanut vuotamaan, kun Oliverin oli niin innoissaan ottanut meidät vastaan. En edes ymmärrä miten tämmöinen voi tulla! Konsultointi, haavan putsausta laimennetulla Betadinellä ja lampunvarjostin päähän nuolemista estämään. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Haava ei tulehtunut, ja meni äkkiä umpeen. Oliver ei vaan arvostanut tätä prosessia ei sitten yhtään.
Jottei tässä olisi vielä kaikki, niin pari viikkoa sitten eräänä iltana, aamuisen metsälenkin jälkeen, Oliver nousi nukkumasta ja sen vasen jalka oli aivan kuin puujalka. Minähän heti tapani mukaan mietin kaikki mahdolliset pahimmat vaihtoehdot... Päätin kuitenkin konsultaation jälkeen venytellä ja hieroa puujalkaa ja pitää Oliverin levossa pari päivää. Vain lyhyitä remmilenkkejä ja venyttelyä. Parissa päivässä puujalkailu loppui, mutta lepoa jatkettiin vielä viikon verran. Nyt jalka toimii taas normaalisti, joten luultavasti Oliver oli vain saanut lihakset jumiin metsälenkillä, tai liukastunut jotenkin.
Pidin herralle puhuttelun, että nyt saa hetkeksi riittää kaikki tämä tämmöinen. Nyt ollaan onneksi oltu ihan terveitä koko porukka!
Jottei tässä olisi vielä kaikki, niin pari viikkoa sitten eräänä iltana, aamuisen metsälenkin jälkeen, Oliver nousi nukkumasta ja sen vasen jalka oli aivan kuin puujalka. Minähän heti tapani mukaan mietin kaikki mahdolliset pahimmat vaihtoehdot... Päätin kuitenkin konsultaation jälkeen venytellä ja hieroa puujalkaa ja pitää Oliverin levossa pari päivää. Vain lyhyitä remmilenkkejä ja venyttelyä. Parissa päivässä puujalkailu loppui, mutta lepoa jatkettiin vielä viikon verran. Nyt jalka toimii taas normaalisti, joten luultavasti Oliver oli vain saanut lihakset jumiin metsälenkillä, tai liukastunut jotenkin.
(c) Katja I-K. |
Pidin herralle puhuttelun, että nyt saa hetkeksi riittää kaikki tämä tämmöinen. Nyt ollaan onneksi oltu ihan terveitä koko porukka!
Siis voi vitsi kaikki nämä pienetkin jutut on niin inhottavia. Meilläkin toinen kärsi jonkun aikaa sitten pienen ajan sisällä sekä korva- että silmätulehduksesta ja vielä nenäpunkki siihen kaveriksi :(
VastaaPoistaHarmi, kun ei sitä loppujen lopuksi muuta enempää toivoisikaan kun sitä terveyttä omille karvalapsille.
No mutta, onneksi ei mitään vakavampaa ja terkkuja Oliverille ja muille, että koittakaahan pysyä terveenä niin päästään me omistajatkin vähemmällä päänvaivalla ;)