Tiistaina oli viimeinen kerta tokossa Kasperin kanssa ja sunnuntaina on viimeinen rally Oliverilla talvikaudella. Ilmoittautumiset kesäkauden koulutuksiin on ollut auki jo kuukauden verran ja saman pituisen ajan olen miettinyt pääni puhki mitä harrastettaisiin kesällä ja ennenkaikkea millon?
Tulevasta kesästä on tulossa tapahtumarikas; saan ensimmäisen täyden kesäloman ♥, on Italian matkaa ja kaksi ystävääni astuu avioliittoon ja näinollen kaason hommat kutsuvat molemmissa häissä. Haluaisin kiertää muutamat näyttelyt Kasperin kanssa ja Oliverille suunnitteilla olisi rally-tokokisoja. Koirakavereiden kanssa uimista ja lenkkejä. Jossain välissä varmaan pitäisi ehtiä käymään töissäkin??
Usein luen muiden koiraharrastajien päivityksiä somessa pitkistä lenkeistä, näyttelyreissuista ulkomaille ja päivittäisistä treeneistä hieman haikean kateellisenakin.. Miten joillakin ihmisillä on oikeasti näin paljon aikaa harrastaa koiriensa kanssa, eikö muilla ole muuta elämää, töitä tai ystäviä koiraharrastusten ulkopuolella? Olisi lohduttavaa lukea välillä päivityksiä, joissa lukee: "Jaa mätsärit jäävät nyt välistä, mutta onneksi töissä punaiset tunnit paukkuvat *peukku*!"
Vuorotyö laittaa rajoituksia paljolle kaikkeen treenaamiseen ja kisaamiseen koirien kanssa. Kolmeen viikkoon yritetään järjestää neljä työvuorotoivetta, yksi niistä vapaa viikonloppu. Yleensä suurinosa kisoista ja tapahtumista sijoittuu viikonlopulle, treenit taas arki-iltoihin. Hyvin riittäisi toivomukset pariin iltatreeneihin ja viikonloppuna olevaan näyttelyyn, mutta kun tähän lisätään vielä lääkärinaikoja, sukulaisen-kummin-kaiman-synttärit tai ystävän vierailu, on pakko karsia jostain. Toisaalta on ehkä ihan hyvä, että osaa vähän katsoa mihin tälläkertaa ois kiva mennä ja mikä täytyy jättää seuraavaan kertaan ja mennä kiltisti iltavuoroon. Tykkään kuitenkin niin paljon, että joskus on esim. neljän päivän vapaat. Jos mikään ei rajoittaisi, niin olisin varmaan kokoajan menossa erilaisissa koiratapahtumissa, joten parempi näin.
Pitkään pohdittuani ilmoitin Kasperin rallyn alkeisryhmään ja Oliver jatkaa rallyn kisaavissa kesäkaudella. Tämän lisäksi olemme menossa sunnuntaina agilityn alkeisryhmän hallittavuustestiin Kasperin kanssa. Tämä testi päättää pääsemmekkö aloittamaan agilityn kesällä! Jos nämä kaikki treenisuunnitelmat toteutuvat, niin sitten käydään kesällä kolmena iltana treeneissä aina kun vaan töiltä ja muilta menoilta joutaa. Vapaapäivät tullaan täyttämään varmasti myös koiramenoilla, onhan ne niin mukavia! Kaikesta kiireestä huolimatta odotan tulevaa kesää innolla ♥
No ainakin monet mun koiratutuista on joko työttömiä tai omistavat 8-16 työajan ma-pe höystettynä vielä liukuvilla työajoilla ja "pomo anto lähtee aikasemmin, koska kisat siellä täällä tai tuolla". Hyvä tällain kolmivuorotyöläisenä sitten repiä vapaapäiviä koiramenoihin ja silti on joku aina narisemassa, kun "eikö sulla koskaan oo aikaa" tai "no miten on muka nyt vaikee saada sopimaan töiden väliin kimppatreenejä, jotka vie sen 5 tuntia". Jaa-a paha sanoa... Ihmiset, jotka ei oo 3-vuorotyössä vakituisina ei kyllä tajua miten tämmönen yö-ilta-aamu-tuplavuoro-saikkuvuoro-ylitöitä-siivosin raflaa 00.30 asti-aamu -rytmi syö jaksamista ja aikaa elämältä.
VastaaPoistaJuurikin näin.. Hikihatussa yrität ensin toivoa vapaapäivää kisoihin -> et sitä saa -> kukaan ei pysty vuoroa vaihtamaan -> pakko todeta, että nyt ei pääse -> muut kisoihin menijät kommentoivat asiaa "aina sä oot töissä". Joskus pitäisi myös muistaa levätä, mutta sitten lepäämisen sijaan huomaat istuvasi autossa aamuvuoron jälkeen ajamassa kisapaikalle.
PoistaLohduttavaa kuulla vaihteeksi, että joku muukin vuorotyöläinen kamppailee samojen asioiden kanssa! :)
Läheinen koiraharrastajaystävä on vuorotyössä ja samojen ongelmien kanssa hänkin painii. Oma elämäntilanne mahdollistaa taas laveamman aikataulun. Tulevaisuudessa taas työajat voi olla iltapainotteisia tai työajan loppu valua normityöaikaa myöhempään, joten jännä nähdä, mitä esim. arki-iltatreeneille käy, kun elämässä on muutakin kuin koirat ja jaksaminen rajallista. Blogeihin kuitenkin kirjoitellaan aina valikoituja asioita, joten se on aika rajoittunut vinkkeli ihmisten elämään, vaikkei kukaan edes kaunistelisi mitään. On mukavampi kirjoitella edes pikkutreeneistä ja fiilistellä pitkää peruslenkkiä kuin valitella taas yhtä sivu suun mennyttä tapahtumaa. Ymmärrän kuitenkin ongelman harmillisuuden eikä blogosfääri varmaan paranna fiilistä, vaikka tiedostaisikin tämän.
VastaaPoistaStemppiä agilityn hallittavuustestiin, toivottavasti pääset alkeisryhmään mukaan! :)
VastaaPoista