Harjoittelut on harjoiteltu ja koulunpenkki kutsuu emäntää ja maalaiselämä pikku isäntää. Eilen köröttelimme taas tänne maalle Vähäkyröön mumman hoiviin. Oliverilla on aina tämä päivän sopeutuminen kaikkeen ja nyt se wuffailee ympäriinsä taloa. Sovittiin kumminkin mumman kanssa, ettei siihen kiinnitetä mitään huomiota, niin se kohta taas rauhoittuu.
Mummasta onkin tullut tässä 1½-vuoden aikana varsinainen koiratietäjä. Kun tulimme tänne Oliverin kanssa, mursimme kaikki ennakkoluulot mitä hänellä oli koirista ja niiden hoitamisesta. Nyt pieniä (makupaloja) lukuunottamatta mumma hoitaa Oliveria todella hyvin. Välillä tuntuu, että Oliver on kietonut mumman tassunsa ympäri, mutta tällainen suhde näköjään toimii heidän välillään todella hyvin.
On ollut ihana nähdä miten mumma ja Oliver nauttivat toistensa seurasta. Mumma ruokkii Oliverin ja käy pikkuisella lenkillä tienpäässä sen kanssa. Oliver taas ilahduttaa mummaa kun minä olen koulussa.
Uskon vahvasti siihen, että eläimillä on vanhuksiin pelkästään positiivinen vaikutus ja tästä syystä esimerkiksi Kaverikoiratoiminta on todella tärkeää. Mistäs sitä tietää, joskos mekin vielä joskus pääsisimme mukaan kaverikoiratoimintaan?
Voi miten ihanaa. Tuli hyvä mieli tästä. :) <3
VastaaPoistaKiva kuulla! :')
Poista