Mätsäriä ja huumorimiäs treeneissä

Sunnuntaina tosiaan lähdin (flunssasta huolimatta) Olin kanssa ajelee kohti Kannuksen mätsäriä. Mätsäri järjestettiin lämmitetyssä sisähallissa, jonka takia uskalsinkin uhmata flunssaa ja paikalle raahautua. Paikalle oli raahautunut myös paljon muuta porukkaa. Järjestäjät varoittelivat kennelyskästä, jota nyt on epidemiana ollut liikkeellä. Yritin myös itse parhaani mukaan välttää Olin nenäkontakteja.

Pienten kehät alkoivatkin heti juniorhandlerin jälkeen, eikä tarvinnut odotella kauaa. Oliverin kehäkäyttäytyminen oli todella masentunutta... Se luimutti ja näytti ihan maansa myyneeltä. Tämän takia saimme sinisen nauhan. Kehän ulkopuolella Oliver sitten olikin ihan täysissä sielun voimissaan. Nauhakehässä oli yhdeksän koiraa, sijotuimme lopulta sinisten nelosiksi.

Eilen olikin sitten vuorossa tokotreenit. Otimme alokasluokan liikkeitä kukin vuorolla. Sanotaanko nyt näin, että ei ollut oikein Oliverin päivä. Kovasti se vain halusi olla hauska ja tehdä jäyniä mulle.

Päätin, että nyt vaikka mikä olisi, pidän katseeni katon rajassa. Pian tuli meidän vuoro suorittaa liikkestä seisominen. Lähdettiin liikkelle ja ohjaajan sanasta käskin Olin paikalleen. Kävelin vaaditun matkan ja käännyin.. siellähän se Oliver oli skarpin näköisenä maahan menneenä.

Noh, muiden suorittaessa liikkeitä treenasin jäävät liikkeet Olin kanssa ja se teki ne nyt ihan oikein. Luoksetulon jälkeen teimme sitten liikkeestä maahanmenoa. "No kyllä se tämän nyt osaa" -ajattelin. Kävelin käskyn jälkeen vaaditun matkan ja käännyin... Siellä se mun pikku hassupussi seisoi hievahtamattaan ja treenikaverit hihittelivät taustalla. Itse räjähdin nauruun ja samoin ohjaaja joka sittten vielä lisäsi "Kyllä se nämä osaa, mä tiedän sen".

Ensi sunnuntaina ei olekkaan treenejä hallilla pidettävien agilitykisojen takia, mutta ajattelin joskos lähtisi Maalahteen möllitokoon.. Sen näkee sitten..