maanantai 12. tammikuuta 2015

Kajaani KV - Kasperin eka junnukehä

Herätyskello soi neljältä ja auto starttasi viideltä kohti Kajaania tarkoituksena korkata junnuluokka Kasperin kanssa. Tämmöisinä aamuina sitä ei voi olla ajattelematta kuinka hullun hommaa tämä välillä on. Matka kuitenkin taittui yllättävän nopeasti prinssin ja prinsessan vetäen sikeitä kevythäkeissään samalla kun ihmisväki veti etupenkillä kahvia kuppi kaupalla pysyäksee hereillä. 


Hallilla olimme hyvissä ajoin ennen shelttikehien alkua. Tuomarinkin hytistessä kylmästä sai pitkään arpoa pystyykö heittämään takin kehän ajaksi pois. Kylmää uhmaten kuitenkin takki sai jäädä syrjään ja marssimme kehään. Junnu-uroksia oli ilmoitettu yhteensä kahdeksan, joista yksi oli poissa. Yhteisliikkeet menivät aika hyvin. Hieman vielä edessä olevat kaverit häiritsivät Kasperin huomiota. Pöydällä pikkumies oli todella mallikkaasti. Edestakaisin meni myös hyvin. Seisoa tuo osaa upeasta! Kehäsihteeri nosti punaisen lapun huutaen ERINOMAINEN. Siinä vaiheessa pitkät piuhani kävivät kuumana kunnes kuulin Katjan taputtavan vimmatusti käsiään yhteen kehän laidalla, jolloin vasta ymmärsin itsekin sen olevan ERI!

Luokkakehässä ei Kasperin keskittymiskyky enään riittänyt liikkeisiin, jotka menivät aikalailla penkin alle. Näyttelytreeneihin siis harjoittelemaan muiden perässä ravaamista! Tuomari sijoitti meidät neljänneksi ilman SA:ta. Vaikka SA olikin vain yhden sijoituksen päässä, olisin tuomarina tehnyt juuri saman päätöksen. Ryhmäliikkeet kuntoon ja kohti seuraavaa näyttelyä! Arvostelu oli ihan koiran näköinen ja kattava.

"very nice male, good length of head, correct size, nice ear carriage, good neck and topline, a little straight in the front, nice angulation in the rear, beautiful coat and colour, moves nice behind, a little uneven in the front"
JUH-ERI JUK4

Oman kehämme jälkeen oli vuorossa odottelua ennen narttujen alkua. Kyllä sai taas olla ylpeyttä täynnä kun Kasper nukahti kevythäkkiinsä ja Viivi puolestaan teki pesän häkin päälle ja veti siinä tirsat. Saamaan aikaan me Katjan kanssa kirottiin tungosta, kovaa melua ja jäätyneitä varpaita. Onnneksi sentään on niin upeasti kaiken ottavat koirat 



Viivin kehän jälkeen syöksyimme autoon lämmitelemään. Päälle kolmen tunnin ajomatkan aikana varpaat ehtivät sulamaan ja suunnitelmat seuraavista näyttelyistä itämään. Mitään ryntäystä ei näyttelyrintamalle ole, mutta joskos sitä muutamat lähinäyttelyt lähtisi Kasperin kanssa kiertämään vuoden aikana! Nyt ensin täytyy hieman sulatella tätä reissua.

3 kommenttia:

  1. Vieteristä on kehkeytyny hieno mies! Nyt vaan liikkeet kuntoon, niin eiköhän menestystä rapise :)

    Eikä sitä kahvia nyt NIIN monta kupillista kitattu... x)

    VastaaPoista
  2. Yritin teitä kovasti sheltti kehästä ja ympäriltä pongata muttei löytynyt :/ Oliverko ei tänä vuonna päässyt ollenkaan pyörähtämään Kajaanissa?

    VastaaPoista
  3. Oltiin siellä ihan seinän vieressä tuomaripöydän takana melkein. Harmi jos et nähnyt!

    Ei Oliver on näyttelynsä käynyt ja kun tiedän ettei ne tuomarit siitä tykkää, niin saa hän toimia kannustusjoukoissa :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit! :)