Ensimmäistä kertaa Oliver oli junassa viime kesän alussa, jolloin se oli yksi vuotias. Silloin eniten huoletti se, että jaksaako se pidätellä melkein viiden tunnin matkan. Silloin se löi mut ihan älläkällä. Kun junaan päästiin se nätisti alkoi makoilla jalkatilassa ja sivusilmällä seuraamaan mitä muualla vaunussa tapahtuu. Edes kissat, toiset koirat tai lapset eivät sitä häirinneet.
Viime torstaina Oliver matkusti viidennen junamatkansa Pendolinojunalla. Nytkin se vaan makoili ja seuraili vieressä olleita kissoja ja todisti niiden karkumatkoja vaunussa. Oltiin saatu todella hyvä paikka lemmikkivaunusta, nimittäin ihan viimeinen paikka jonka takana siis oli vain seinä. Oliver makoili koko matkan penkin alla. Onneksi mulla onkin noin kompaktin kokoinen koira, jonka kanssa on helppo matkustaa julkisilla kulkuneuvoilla! Junat on siinäkin mielessä ihania matkustaa, koska siellä on (yleensä) todella viileää, eikä koirallekkaan tule kuuma.
Pääsimme Tikkurilan asemalle, josta sitten matkustimme lähijunalla Hyvinkäälle. Lähijunissa Oliver onkin ollut jo monet kerrat ja osaa ottaa rauhallisesti. Eräs vanhempi herra kysyikin minulta lähijunassa Oliverin ikää ja sen kuultuaan ihmetteli miten se onkin noin rauhallinen tälläisessä rämisevässä junassa.
Sunnuntain kotiintulomatka meni nopeasti. Viereemme tuli Tampereelta pitkä mies, josta Oliver ei jaksanut enää välittää. Samat karkailevat kissat olivat myös mukana paluumatkalla ja niiden touhuja seuraillen meni Oliverin matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit! :)