Meille ei kuulu mitään..

..Ei ainakaan mitään kertomisen arvoista. Ollaan nautittu maalaiselämästä ja tokoa treenattu aina ajan ja sään salliessa. Ilokseni huomasin, että Oliver osaa nyt 90% varmuudella liikkeestä maahanmenon. Kyllä sitä ollaan hinkattukkin, mutta paussi tässäkin asiassa näköjään puhuu puolestaan. Seuraaminenkin sujui (melkein) kuin tanssi!

Oliverin päivät ovat kuluneet kärpäsiä jahdaten ja mummalta herkkuja kerjäten. Pientä ongelmaa on ollut automatkoilla... Herra on päättänyt, että jos sitä kerran kahlitaan joka kerta vöihin, niin hänhän sitten myttää penkkien suojana olevan viltin ja samalla raapii penkkejä.. Ja minähän sitten huudan naama punaisena niin, että vastaantulijat varmasti ajattelevat hullun olevan auton ratissa.

Sunnuntaina imuroin takapenkin karvoista ja siirsin vyön penkkien toiselle puolelle. Kahlitsin myös viltin niin tiukasti penkkien ympärille, ettei sen pitäisi siitä helposti lähteä. Sota on käynnissä!