Why so serious?

Lauantaina käytiin Kaustbyyhyn mätsärissä. Pienten kehää piti taas odottaa kauan ja varpaathan siinä kumisaappaissa kärsi. Onneks paikalla oli myös Asta ja Seri, joten aika meni höpötellessä. Kaipaan ihan hellettä ja mätsäreitä.

Pitkästi yli tunnin odotuksen jälkeen pienten kehä vaihtoi äkkiä paikkaa. Kehään kutsuttiin kuusi ensimmäistä koiraa. Olimmne hieman hämmentyneitä tästä käytännöstä: tuomari katsoi ensin yhden koiran, joka sai sitten odottaa kehän ulkopuolella kun tuomari katsoi toisen koiran ja sitten jakoi nauhat. Samaa aikaa kaksi muuta paria seisottivat koiriaan kehässä.

Olimme Oliverin kanssa toisessa parissa ja Oliver jakoikin todella rauhallisesti seistä, vaikka oli ollut niin levoton kehän ulkopuolella. Pöydällä se vähän arasteli tuomaria eikä antanut sille pusua vaikka se sitä yrittikin. Lisäksi liikkeissä se oli aika vaisu. Ei mennyt yhtään hyvin. Jäimme odottamaan parimme esiintymistä joka näytti iloiselta. Olin varman sinisestä nauhasta, mutta meille ojennettiinkin punainen. Tuomari oli sittenkin tykännyt esiintymisestä.

Punaisten kehässä sai seisottaa koirian kauan. Tuomari mietti pitkään ketkä hän sijoittaa. Pikkuhiljaa koiria käteltiin pois kehästä ja pian minut ja Oliverit pyydettiin rivin ensimmäisiksi, tuloksena siis PUN1! Palkinnoksi saimme pussillisen erilaisia esitteitä ja pienen kissanruokakupin. Ei ihme, kun osallistumismaksukin oli vain 5e.


BIS kehässä koiria oli yheensä kahdeksan kappaletta. Ensin seisotettiin ja sitten juostiin monta kertaa kehä ympäri. Hikeä pukkasi! Koiria alettiin sijoittamaan. 8-5 sijoilla olevat saivat palkinnoksi pikkupussit HauHauta, 1-4 sijoilla olevat saivat muutakin. Tuomarit sijoittivat meidän Olin kanssa BIS3:siksi!