Kun ei ole aikaa sairastaa; kavereita, agia ja mätsäreitä

Viikonloppu oli ohjelmaa täynnä, vaikka parempi olisi varmaan ollut sairastaa flunssa pois rauhassa.. Perjantaina sieppasimme Sanna ja Taavin mukaamme ja suuntasimme Kokkolaan. Lauantaina Kilta järjesti viralliset agilitykilpailut, johon Sanna ja Taavi olivat ilmoittautuneet.

Oliver sai jäädä kotiin pitämään peukkuja ja mä lähdin kisaajien henkiseksi tueksi. Paikan päällä nähtiin pitkästä aikaa myös Hannaa ja Laraa. Näissä koiratapahtumissa se paras asia on juuri niiden tuttujen näkeminen, joihin ei muualla törmäile. Molemmilla pareilla meni kisat hyvin, mutta lisätietoja varmaan niistä tulee heidän blogeihinsa. :)

Lauantai-iltana näimme pitkästä aikaa Heidiä ja Jeppeä iltalenkin merkeissä. Hienosti pojat tulivat juttuun pitkän tauonkin jälkeen. Oliverilla on niin suuri kunnioitus Jeppeä kohtaan, että niiden suhdetta on niin mukava katsella.

~~~~~~~~

Tänään oli pakko päästä pitkästä aikaa mätsärikehiin. Pakkauduimme Oliverin kanssa autoon ja suuntasimme Halsualle. Paikalle olivat saapuneet myös Asta ja Seri. Treenasin Oliveria hieman ennen kehien alkua. En edes muista milloin viimeksi ollaan mätsäreissä oltu. Oliver kyllä muisti miten homma menee, mutta oli kovin levoton ja täynnä energiaa. 

Pöydällä Oliver vaan pullaili, eikä seisomisessa ollut paljon yhtään ryhtiä. Saatiin tuomarilta muutama vinkki ja sitten tehtiin liikkeet. Oliver liikkui suhteellisen hyvin, mutta kehän laidalla odotteleva sheltti vei sen kiinnostuksen yhdessä vaiheessa. Tuomari tykkäsi silti enemmän meidän liikkeistä joten saatiin punainen nauha. 

Ennen nauhakehään mietimme jo Astan kanssa, ettei mitään toivoa sijoittumiselle ole, koska punaiset koirat olivat todella hyviä. Sitten olikin meidän vuoro astua kehään. Kehä oli pieni, mutta otin hyvin matkaa, jotta sai Oliverille kunnon liikkeet. Seisotuksissa se seisoi ryhdikkäästi korvat eteenpäin. Koira koiralta käteltiin kehästä pois, sitten alkoi sijoittelut. Pian huomasin, että jäljellä kehässä olivat vain me ja Asta ja Seri. Liikuttiin vielä ympäri ja tuomari tuli kättelemään mut ja Oliverin punaisten ykkösiksi. Asta ja Seri olivat luonnollisesti PUN2:sia, onnea paljon hienosta esiintymisestä! :)

BISkehä alkoikin melkein heti. Siellä saikin sitten juosta. Oliver otti tosi hyvin kontaktia ja oli todella rauhallinen, ihan erikoira kuin alussa. Monen hienon koiran jälkeen olimme lopulta BIS2:sia! Olen todella tyytyväinen tuohon pikkumieheen, se meni niin hyvin! n__n

"ja näin kätken väsymykseni ovelan ilmeen taakse!"

Illalla vielä kävimme tokotreeneissä, jotka menivät taivaallisesti! Seuraaminen oli jotain niin upeaa, että! En voisi toivoa parempaa. Kyllä tuo mies osaa kun se vaan semmoiselle päälle sattuu <3