Hus hus hammaskivi!

Meillä oli taas ilo viettää aikaa ystäväni kanssa, joka tuli Hyvinkäältä Kokkolassa käymään. Kaverini on lukenut itsensä eläintenhoitajaksi, ja niinkuin jo perinteeksi on  muodostunut, hän tutki Oliverin perinpohjin. Korvat, silmät, hampaat, kaikki. 

Takahampaista löytyi hieman hammaskiveä, joten tänään otin hammaskivenpoistajan käteeni, taskulampun suuhuni ja aloin pohdistamaan Olin hampaita. Voin sanoa ettei se mikään helppo homma ollut, mutta suurin kiitos kuuluu Oliverille, joka kärsivällisesti jaksoi vaikka poskea venytettiin ja vanutettiin hampaiden tieltä. 

Aika hyvin sain raaputettuakin hammaskiven pois, mutta kyllä sitä aina vähän jää. Varsinkin sisäpuolella olevia hampaita en saanut raaputettua. Kaverini suositteli kunnollista hammashoitoa noin viiden vuoden kuluttua. Nyt kuitenkin Oliverin hampaat ja meidän ahkera hampaiden harjaus saivat kovasti kehuja. Oli kuulemma todella hyvässä kunnossa miehen kita. Jatkakaamme siis samaan malliin! n___n