Vieteristä näyttelypuudeliksi - toivepostaus

Meiltä oli toivottu postausta siitä, miten olen opettanut Kasperille kehäkäyttäytymistä. Vieläkään se ei ole aivan priimaa, mutta iso matka ollaan tultu pienessä ajassa, ja näin olemme sen tehneet:

Aivan ensin aloimme harjoittelemaan pöydällä oloa. Ostin kaupasta jarrumaton, joka estää tassujen luisumisen. Ensin treenasimme omalla ruokapöydällä, sitten hallilla trimmauspöydällä, puutarhapöydällä, matalalla pöydällä.... Paljon pöytiä ja palkkaa siitä kun koira seisoo hienosti. Saatoin syöttää kokonaisen ruuan Kasperin seisoessa nätisti pöydällä. Jo pöytäharjoituksiin otin mukaan näyttelyhihnan, jotta Kasperille tulisi heti mieleen mitä tässä oltiin tekemässä, kun tämä näyttelyhihna kaulaan pujotetaan. 

Ensimmäisiä pöytätreenejä

Seisomista aloitettiin harjoittelemaan kotona ihan niin, että naksuttelin seisomista Kasperille. Ensin se ei tainnut tajuta mistä syystä palkka tuli, mutta kun sitä tarpeeksi monta kertaa toisti ja se huomasi miten istuminen ei palkkaa tuonutkaan, alkoi se vihdoin käsittää jutun jujun. Lisäsin vielä seisotusta pidentämään sanan "odota", jonka Kasper jo entuudestaan osasi. Kun seisominen alkoi jotenkin sujumaan, aloin siirtelemään Kasperin namin avulla vetäen oikeaan paikkaan. Se seurasi hyvin namia, mutta kyllä sitä täytyy vielä auttaa vähän kädellä löytämään oikea suunta pyllylle.

Ravaamista aloitettiin myös kotioloista, mutta pian siirryttiin ulos erinlaisille pinnoille asfaltista nurmelle. Suurin haastehan meillä oli tuo hyppiminen. Huomasin, että Kasper villiintyi äänensävystäni, joten aloin lähteä liikkeelle sen suurempia sanomatta. Myös namin pitäminen kaukana Kasperin suusta auttoi siihen, ettei Kasper syösyillyt namin perässä. Kun Kasper ravasi nätisti, kehuin sitä matalalla ja rauhallisella äänellä "hyvää poiijjkaa..." , ja annoin makupaloja alakautta ihan muutaman askeleen välein. Pian minä opin ja Kasper oppi, millä tyylillä meidän ravaaminen oli parhaimman näköistä ja saatoi lisätä käskyn "ravi" lähdön merkiksi.  

Kun perusjutut olivat jotenkin hallinnasa, lähdettiin niitä kokeilemaan käytännössä mätsäreihin. Siellä taas oppi paljon uutta, mitä pystyi harjoittelemaan seuraavaa kertaa varten. Sitten mentiin taas! Mitään odotuksia meillä ei ollut ensimmäiselle kerralle, lähdettiin vaan kokeilemaan ja varauduttiin nauramaan asialle jälkeenpäin. 

Vapaa seisotus

Harjoitus tekee mestarin, ja sitä kohti ollaan myös me menossa. Paljon vaan treenusta monenlaisissa paikoissa ja tilanteissa. On hyvä opettaa koiralle jo heti alusta miten näyttelyhihna kaulassa täytyy käyttäytyä. Siinä ei vedetä eikä siinä mennä tervehtimään toisia koiria. Näin koiran ei tarvitse alkaa miettimään muita koiria kehässä, vaan voi keskittyä vain tekemiseen. Pääasia on kuitenkin tässäkin asiassa, että sekä koiralla, että ohjaajalla on mukavaa. Itse olen aivan pähkinöinä kun näien kuinka koirani nauttivat kehässä ravaamisesta ja kun niitä siitä kehuu. Positiiviset kokemukset kasvattavat itsetuntoa, eikä saa antaa huononkaan päivän pilata kaikkea, vaan uutta mätsäriä/näyttelyä koukkuun vaan. Kyllä se siitä lähtee! :)