Rannalla itkevä vesipeto

Nämä kuumuudet veroittavat ulkoilua koirien kanssa. Varsinkin Oliver on ihan läähpuuh paksun turkkinsa kanssa. Ollaankin vietetty nyt paljon aikaa veden äärellä. Noh, Oliverhan vihaa vettä. Se kipittää mahdollisimman kauas rannasta, ettei joutuisi uimaan, jonka se kyllä osaa. Vähän olen Oliveria sitten uittanut, että miekkonenkin viilenisi. 

Nalle pelastaa ja Kasper ottaa mallia

Kepin perässä vellihousukin kastelee tassunsa

Keiju ja Seri näyttää mallia Hietasella (c) Asta R.

Kasperista arvelin heti kun se meille tuli, että siinä saattaisi olla koira joka tykkäisi uida. Nyt ollaankin tutustuttu veden ihmeelliseen maailmaan uivien koirakavereiden avustuksella. Viime viikolla pääsin myös itsekkin uimaan ja se olikin läpimurto uimisen harjoittelussa. Kun Oliver paineli jossain ties missä, Kasper seisoi kurkkua myöten vedessä itkien. Mieli olisi niin tehnyt mukaan uimaan, mutta rahkeet eivät vielä riittäneet uimiseen. Sitä kyllä koitettiin mamman avustuksella ja kyllähän se onnistuu, vaikka vähän räpiköintiä se vielä on.

Maanantaina kun menimme mökille äitin kukkia kasteleemaan, Kasper juoksi ensi töikseen rantaan ja aloitti itsekseen vesileikit rannassa. Eikä mennyt kauaakaan kun se oli taas kurkkua myöten vedessä! Kaikki mahdollisuudet ovat, että Kasper vielä ui tänä kesänä! Ainakin se tykkää hurjasti vedestä, mikä on erittäin hyvä!