Kouluviikkoisin Oliver, poikkeuksia lukuunottamatta, kulkeen mun kanssa viikoiksi Vähäkyröön. Siellä se viettää mumman kanssa päivät, kun mä virun koulunpenkillä. Iltapäivisin serkun lapset tulevat heittelemään sille palloa. Oliverilla kyllä on siis onneksi tekemistä päivisin. Illalla koulun jälkeen koitan sen kanssa lenkkeillä ja treenailla koulutehtävien lomassa.
Eniten tässä mun mieli masentuu siitä, kun en ehdi tekemään sen kanssa niin paljon kuin haluisin. On niin mieltä virkistävää ja rentoittavaa opetella uusia temppuja ja tehdä pitkiä metsälenkkejä. Oon kyllä koittanut sitäkin, että luen Oliverille tenttialuetta, mutta siitä touhusta se ei oikein innostu.
Oon kyllä etuoikeutettu siitä, että mun ympärillä on näin ihania ihmisiä, jotka ehtii ja pystyy touhuta Oliverin kanssa silloin kun itse en ehdi. Kaikista kamalinta olisi se, että asuisin Oliverin kanssa kahdestaan jossain kaukana, ja koulupäivät se joutuisi olemaan yksiössä yksinään ja iltaisin katsomaan kun mä teen tehtäviä.
Se jos mikä on varmaa on, että kaikkina vapaina hetkinä Oliver varmasti saa jakamattoman huomioni. <3
Meillä on vähän tämä sama tunne, mutta onneksi sitä yhteistä aikaa välillä löytyy ja saa revittyä jostakin, vaikka helppoa se ei ole(:
VastaaPoista