Oliver ja Kasper

Maanantaina tuli täyteen kaksi viikkoa siitä, kun Kasper kotiutui. Monet ovat olleet kiinnostuneita, siitä miten Oliver on suhtautunut uuteen pikkuveljeensä...

Oliverin ensimmäinen reaktio pikkumieheen oli varsin lämmin "mikä ihme tuo on, saako sitä haistaa voi mikä se on?!?!" Ääni muuttui kellossa kun Oliver sitten huomasi, että tämä ihmeellinen pieni karvakasa kulkee perässä kokoajan, roikkuu hännässä kiinni ja hyppii kirjaisemmisesti silmille.. eikö se lähde jo takaisin kotiinsa? 

Ensimmäinen viikko meni Oliverilla sopeutuessa. Se oli hieman ressaantunutkin, kun tuommoinen herkkis luonteeltaan on. Hampaita piti pikkuveljelle näyttää ja olla kovin mustasukkainen perheemme ulkopuolella, niinkuin ystävien ja sukulaisten läheisyydessä. Kasper oli mahtava, se ei lannistunut ollenkaan Oliverin äksyilystä, vaan yritti saada leikkiä aikaan yhä uudestaan ja uudestaan. 

Toisen viikon alussa olin jo itsekkin ahdistuksen partaalla, ettei tästä tule mitään näiden kahden kanssa, kunnes mökillä Oliver ja Kasper löysivät yhteisen leikin lelun vetämisestä! Se oli molemmista niin hauskaa ja kivaa, mikä kantoi myös illalla kotiin. Oliver oli kuin taikaiskusta rentoutuneempi ja hyväksyvämpi Kasperin suhteen. Pian ne nukkuivat selät vastatusten pöydän alla. Nyt Oliver saattaa viedä lelua Kasperille aivan oma-aloitteisesti ja sitten alkaa todella kovaääninen vetokisa. Ulkona ne kirmaavat ympäriinsä ja molemmat ovat niin onnellisen näköisiä!

Remmilenkeilläkin ollaan jo melkein jokapäivä oltu kolmistaan. Kasper oppi todella nopeasti kulkemaan hihnassa Oliverin esimerkkiä seuraten. Nyt pikkuhiljaa myös Kasperkin on ymmärtänyt remmilenkin jujun, mikä ei ole Oliverin päälle kokoajan hyppiminen. 

Mielestäni poikien luonteet sopivat todella kivasti yhteen. Oliver tuo tähän kokoonpanoon järkeä ja rauhallisuutta, kun taas Kasper näyttää Oliverille kuinka mielenkiintoista elämä voikaan olla, eikä kaikkea tarvise miettiä puolta vuotta. 

Ja lopuksi...En voinut vastustaa kiusausta! Niin suloista! ♥