Pitkä päivä alkoi jo klo 4.00, kun pakkasimme pienen seurueemme Oonan ja Katjan kanssa autoon ja lähdimme kohti Tamperetta, shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttelyä. Kasper, joka tänään täyttää 6kk, pääsi pikkupentuluokkaan 5-7kk. Oliver jäi keräämään kotiin voimia sunnuntaista rally-tokokoetta varten. Kasper nukkui koko menomatkan. Olihan mun kannettava se ulos neljältä, kun toinen olisi vaan niin halunnut vielä nukkua..
Näyttelypaikalla, Kaupin vinttikoiraradalla, olimme jo hyvissä ajoin ennen kymmentä. Siinä ehti hyvin moikata tuttuja ja kerätä itsensä kehää varten. Näyttelypaikan nurmi oli pitkää, vain pentujen kehän kohdalta sitä oli lyhennetty enemmän. Voin sanoa, että ihan pikkuisen jännitti kehään meneminen! Edellisestä mätsäristäkin oli ollut jo tovi, enkä vielä koskaan ollut päässyt pentukehässä pyörähtämään.
Pieniä urospentuja oli yhteensä seitsemän kappaletta. Seisotus muiden kanssa meni hyvin, liikkeissä Kasper hieman pomppi. Yksilöarvostelussa pöydällä poika pönötti kuin vanha tekijä! Se ei hievanhtanuktaan koko aikana. Tuomariltakin se sai kehuja juurikin pöydällä. Liikkeissä Kasper otti kontaktia ja hyppi hieman. Tuomarilta saatiiin vinkkejä ja nyt täytyykin alkaa treenaamaan kontakti näyttelyravista pois. Se kun lyhentää askelpituutta huomattavasti. Loppuseisotuksen aikana ampiainen lennähti Kasperin pepun päälle. Ajattelin, että "nyt saat luvan kyllä lentää siitä tiehesi!"--- ja niinhän se lennähtikin, suoraan mun kaulalle... Silloin toivoin todella, että arvostelu olisi pian valmis. Kuuluin "kiitos!" ja me ampaisimme kirjaimellisesti pois kehästä.
Kilpailuluokassa tuomari vielä juoksutti koirakoita ryhmänä, jonka jälkeen alkoi valita koiria toiselle puolelle kehään. Yksi toisensa perään pentuja siirtyi toiselle puolelle. Ajatukset ehtivät kulkea valonopeudella kun tuomari lopulta pyysi meidätkin toiselle puolelle ja ilmoitti meidän olevan PEK2 KP:lla! Olin niin iloinen, että hihkuin! Upea pikkumies ♥
Kehän jälkeen oli mukava nähdä tuttuja ja uusia tutttavuuksia. Ilmapiiri oli rento ja ystävällinen. Pakko sanoa, että en ole koskaan aijemmin ollut näin mukavassa näyttelyssä! Erityisen kiva oli nähdä Kasperin kasvattajaa Heidiä, sekä Kasperin siskoa Kiaraa (C. Don't Judge Me). Kasper oli niiiiin onnellinen kun oli niin monta leikkikaveria ja se alko jo käydä ylikierroksilla siitä kaikesta kivasta. Se tunki kaikkien syliin ja pyöri maassa selällään leikkiä haastaen. Noh, se pikkuherralle suotakoon kun niin hienosti esiintyi! Kotimatkalla pieni näytelmämies nukkui kevythäkissään juuri sen verran, että kotiin päästyämme klo 18 se jaksoi taas vinguttaa possua Oliverin iloiksi.
Sunnuntaina menemme laittamaan uusia oppeja käyntäntöön mätsäriin ja suunnitelmissa olisi pari pentukehää vielä tälle vuodelle. Hurjat kiitokset Oonalle ja Katjalle matkaseurasta! Tällä porukalla täytyy päästä uudestaankin reissuun!
Pieniä urospentuja oli yhteensä seitsemän kappaletta. Seisotus muiden kanssa meni hyvin, liikkeissä Kasper hieman pomppi. Yksilöarvostelussa pöydällä poika pönötti kuin vanha tekijä! Se ei hievanhtanuktaan koko aikana. Tuomariltakin se sai kehuja juurikin pöydällä. Liikkeissä Kasper otti kontaktia ja hyppi hieman. Tuomarilta saatiiin vinkkejä ja nyt täytyykin alkaa treenaamaan kontakti näyttelyravista pois. Se kun lyhentää askelpituutta huomattavasti. Loppuseisotuksen aikana ampiainen lennähti Kasperin pepun päälle. Ajattelin, että "nyt saat luvan kyllä lentää siitä tiehesi!"--- ja niinhän se lennähtikin, suoraan mun kaulalle... Silloin toivoin todella, että arvostelu olisi pian valmis. Kuuluin "kiitos!" ja me ampaisimme kirjaimellisesti pois kehästä.
(c) Sirpa Saari
 |
| (c) Sirpa Saari |
Kilpailuluokassa tuomari vielä juoksutti koirakoita ryhmänä, jonka jälkeen alkoi valita koiria toiselle puolelle kehään. Yksi toisensa perään pentuja siirtyi toiselle puolelle. Ajatukset ehtivät kulkea valonopeudella kun tuomari lopulta pyysi meidätkin toiselle puolelle ja ilmoitti meidän olevan PEK2 KP:lla! Olin niin iloinen, että hihkuin! Upea pikkumies ♥
"6kk lupaava koko ja mittasuhteet, selvä sukupuolileima, puhdas pään kiila, kookkaat korvat, syvä kallo, otsapenger voisi olla merkitympi, kaula voisi olla pidempi, saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä, lyhyt lantio, sopiva luusto, lupaava väri, reipas esiintyminen, etuaskel nousee korkeaksi, lupaava kokonaisuus."
Kehän jälkeen oli mukava nähdä tuttuja ja uusia tutttavuuksia. Ilmapiiri oli rento ja ystävällinen. Pakko sanoa, että en ole koskaan aijemmin ollut näin mukavassa näyttelyssä! Erityisen kiva oli nähdä Kasperin kasvattajaa Heidiä, sekä Kasperin siskoa Kiaraa (C. Don't Judge Me). Kasper oli niiiiin onnellinen kun oli niin monta leikkikaveria ja se alko jo käydä ylikierroksilla siitä kaikesta kivasta. Se tunki kaikkien syliin ja pyöri maassa selällään leikkiä haastaen. Noh, se pikkuherralle suotakoon kun niin hienosti esiintyi! Kotimatkalla pieni näytelmämies nukkui kevythäkissään juuri sen verran, että kotiin päästyämme klo 18 se jaksoi taas vinguttaa possua Oliverin iloiksi.
Sunnuntaina menemme laittamaan uusia oppeja käyntäntöön mätsäriin ja suunnitelmissa olisi pari pentukehää vielä tälle vuodelle. Hurjat kiitokset Oonalle ja Katjalle matkaseurasta! Tällä porukalla täytyy päästä uudestaankin reissuun!
 |
| Kiara, Heidi ja Kasper ^^ |
Kiitos teillekin matkaseurasta! Kiva, että saatiin edes yksi ruusuke tuoda mukaan kotiin. Kasper on palkintonsa ansainnut -ja lisäksi ansaitsisi vielä RMK-palkinnon! (ReippaastiMatkustavaKoira). <3
VastaaPoista